Friday, July 17, 2009

Täydellinen päivä



These wonderful summer days bring out the philosopher in me. What about you?

Ihanat kesäpäivät saavat filosofin minussa heräämään. Entä teissä? Ajatukset kulkevat kuin poutapilvet sinisellä taivaalla. Mieli palaa lapsuuden maalaismaisemiin vaikka ei olisi lapsena maalla asunutkaan. Ahomansikat kesäheinässä, paahteinen laituri, vilvoittava vesi jossa raidalliset ahvenet uiskentelevat. Elämän tarkoitus. Mikä on tärkeää? Mikä ei?

White clouds in the blue sky, strawberries, memories of summers in our childhood, a hot pier and us looking into the water where perches were swimming.

On aikaa formuloida ajatuksiaan, käydä keskusteluja itsensä kanssa ja kenen kanssa tahansa joka sattuu näköpiiriin ja kuuloetäisyydelle. Kaikenlaisista, vaikka miten pienistä dialogeista saa odottamattoman suurta iloa ja naurunpyrskähdyksiä.

Puoliso: "Orava on käynyt sotkemassa. Auton päällys on täynnä roskaa ja syötyjä käpyjä."

Minä (muka epäilevällä äänellä): "Miksi epäilet juuri oravaa etkä ketään muuta?"

(Naurua)

Eilinen oli täydellinen kesäpäivä, täydellinen lomapäivä. Kävin aamulla puoli viideltä pihassa kameran kanssa mutta en sitten kelpuuttanut kuvia. Liian vähän valoa kai. Kurpitsaa yritin kuvata, taivaalla näkyvää valkoista kuun sirppiä, kukkapenkin violetteja peurankelloja. Väärät värit ja kuuta ei näkynyt kuvassa lainkaan. Ei luontoa aina saa tallennetuksi. Päätin nauttia tässä ja nyt, antaa aistien toimia ilman apuvälineitä.

Hassu kaupassakäynti - kävelin sinne, mies tuli autolla. Halusin aamukävelyn, joten käpyttelin puolen tunnin matkan Jättijakoon. Sillä aikaa mies haki ensin mansikoita Prismasta ja saapui sitten Jättijakoon jonka edessä olin jo muutaman minuutin odotellut. Ostimme ison vesimelonin, siikliperunoita, Abban sinappisilliä ja muuta kesäistä, joista kyhäsimme nautinnollisen lounaan.

Harvoin saa niin taivaallisia mansikoita kuin mitä eilen ja toissapäivänä söimme! Mietiskelin oikein tosissani voiko olla mitään muuta niin herkullista makuelämystä kuin ne. Mansikat ja vaniljajäätelö. Mansikat ja ohukaiset. Mansikat ja mustikat. Mansikat ja mansikat.

(Kuvassa neilikkaruusu ja tarha-alpi)

11 comments:

  1. Pidän luonnossa ja puutarhassa vastavärien kohtaamisista. Kuvasi pinkki neilikkaruusu ja keltainen tarha-alpi ovat hyvä pari. Keltainen pääsee taitavasti esille.

    Kesä herättää muistoja, kuljettaa pohtimaan. Se johtunee ympäröivästä rehevyydestä, auringosta, kesäelämästä. Kun maa on sulaa, vesi virtaa ja aurinko helottaa, mitään kauniimpaa ei voi olla.

    Torille olen lähdössä, niitä mansikoita hakemaan.

    ReplyDelete
  2. ARLEENA: Värejä minäkin aina katselen. Puutarhassa tulee mieleen että vihreän kanssa kaikki värit harmonisoituvat ja sointuvat siihen.

    Onpa osuvasti sanottu - "kuljettaa pohtimaan". Aivan ihastuin tuossa kohdassa kommenttiasi :)

    Olkoot mansikkasi makoisia!

    ReplyDelete
  3. Nämä ihanat kesäpäivät ovat juuri niitä, jotka pitää ottaa hitaasti, hitaasti nauttien ja pohdiskellen. Jos juttukaveri löytyy mietteliäs muistelu on paikallaan. Ja sitten mansikat ja kermavaahto!

    ReplyDelete
  4. FAMU: "Mietteliäs muistelu" - kivasti sanottu.

    Mansikat ja kermavaahto, nam! Hehee, lounasaika lähestyy, ja mansikoita on jälkiruuaksi. Toivottavasti teilläkin :)

    ReplyDelete
  5. Tuo laittamasi kuva on kaunis!
    Minäkin sain hyvän annoksen ihania kesäpäiviä Helsingissä ,mutta olisin halunnut niitä vielä lisää!
    Ihanat kesäpäivät saavat minut muistamaan isovanhempien kesämökin ja ne ihanat kesäiset hetket siellä.
    Mmmm,mansikoita,nami! Täällä tosin melkein jo kyllästyin niihin,kun mansikka-aika kesti puoli vuotta. Nythän täällä on mangoaika ja meloniaika, mutta mansikoita on onneksi vielä pakkasessa....

    ReplyDelete
  6. Nauroin myös kun luin sinun dialogin puolisosi kanssa hi hi hi...

    Minäkin haluan mansikoitaaaaa. Ne näyttävät herkullisia kaupassa, mutta en halua maksaa HA HA HA HA HA...Ehkä minun pitäisi vain odottaa kunnes anoppini mansikat kypsyvät. :-D

    ReplyDelete
  7. YAELIAN: Pääsetkö tulemaan Suomeen vasta ensi kesänä seuraavan kerran? Entä joulu?

    Puolen vuoden mansikka-aika kuulostaa uskomattomalta. Onkohan meillä kuukausi? Yleensä huomaan mansikka-ajan loppuessa että sain siinä ajassa kyllikseni nauttia mansikoista. Sopiva aika. Emme ole bruukanneet pakastaa.

    AMEL: Nauraminen puolison kanssa on kivaa. Ja myös blogikavereiden kanssa :)))

    Oi sinua onnellista kun saat anopin mansikoita ilmaiseksi. Hänellä on valtavat viljelmät!

    Söimme äsken mansikoita. Minun mielestäni ne eivät olleet niin hyviä kuin ne joita eilen söimme...

    ReplyDelete
  8. Hienoa tekstiä . Minä annan ajatuksen lentää aivan työn touhussa . Maalaan navettaa . Nautin suunnattomasti , kun tulee siistiä jälke' . Se minua ilahduttaa kaikkein eniten kun tämän ikäisenä pystyn moiseen urakointiin .
    Täällä ei ole mansikka-aika vielä täysillä . Kerran on syöty ja hyviä olivat .

    ReplyDelete
  9. KM: Kunnioitettava saavutus ja ihailtavaa yritteliäisyyttä. Nostan hattua :) Ei liene ihan pieni työ, navetan maalaaminen. Ja ajattele mitä maalauttaminen tulisi maksamaan!

    Makoisia mansikka-aikoja siis edessä :)))

    ReplyDelete
  10. Matkat Suomeen ovat aika tyyriitä,joten taitaa jäädä se kerran vuodessa tapahtuvaksi matkaksi. Tosin v.2007 olin sekä talvella että kesällä.

    ReplyDelete
  11. YAELIAN: Meillä on yksi meksikolainen ystävä joka menee yleensä koko kesäksi Meksikoon. (Opettaja) Ehkäpä sinäkin saat ensi kesänä järjestymään pidemmän Suomiloman!

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)