Kirjailija: Enid Blyton
Teos: Viisikon uudet seikkailut
Kustantaja: Tammi (Uusittu painos 2016)
Alkuperäisteos: Five Go Adventuring Again
Sivuja: 153 sivua
Kirjat sopivat sekä pojille että tytöille.
Luin sarjan ekan osan, Viisikko aarresaarella, ja sitten tämän toisen, ja kuulkaas kun se loppui vieroitusoireet alkoivat. On saatava lisää viisikoita.
Leo, Dick ja Anne matkaavat sisäoppilaitoksesta Kirriniin, serkkunsa poikatyttö Paulin ja Tim-koiran kotiin joululomalle. Tapahtumat pääsevät vauhtiin kun naapurifarmilta löytyy salalokero. Luvassa on sivukaupalla arvoituksia, salaisuuksia, pelkoa ja jännitystä. Paulin isältä varastetaan papereita. Ollaan lumen saartamassa talossa, keskellä isoa seikkailua. Yksi ja toinen juttu alkaa selvitä. Minulle selvisi sekin miksi siskoni ja minä leikimme lapsina peiton alla taskulampun valossa olevamme luolassa. Heh heh, mehän leikimme Viisikkoa.
Lukija harmittelee yhdessä Paulin kanssa kotiopettajaksi palkattua Rolandia. Jo alussa käy ilmi että hän ei pidä koirista, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Tim-koirahan kuuluu erottamattomasti Viisikkoon. Opettaja Roland pääsee kaikkien muiden suosioon, mutta Paulista hän saa oitis vihollisen. Ajatelkaa nyt että hän kutsuu tätä Paulaksi, vaikka hänelle nimenomaan ilmoitetaan että Pauli ei hyväksy tytön nimeä eikä vastaa jos häntä sillä nimellä kutsutaan. Pian Pauli huomaa epäilyttäviä piirteitä opettajassa, mutta muut arvelevat hänen kuvittelevan. Roland on hyvä imartelemaan ihmisiä niin kauan kun asiat menevät hänen mielensä mukaan. Kiduttavaa lukea miten jännitys tihenee eikä kukaan usko Paulia.
Kirjan käänsi aikanaan Inkeri Hämäläinen, mutta tähän 60-vuotisjuhlan painokseen on tehty uusi käännös FT Hilkka Pekkasen johtaman 7 hengen suomentajaseminaarin voimin.
Kaksi vanhaa painosta kustantaja Saaran kädessä Viisikko-piknikillä. Aarteita hänen äitinsä kirjahyllystä. Leon tukassa on vauhdikas töyhtö.
Leo, Dick ja Anne matkaavat sisäoppilaitoksesta Kirriniin, serkkunsa poikatyttö Paulin ja Tim-koiran kotiin joululomalle. Tapahtumat pääsevät vauhtiin kun naapurifarmilta löytyy salalokero. Luvassa on sivukaupalla arvoituksia, salaisuuksia, pelkoa ja jännitystä. Paulin isältä varastetaan papereita. Ollaan lumen saartamassa talossa, keskellä isoa seikkailua. Yksi ja toinen juttu alkaa selvitä. Minulle selvisi sekin miksi siskoni ja minä leikimme lapsina peiton alla taskulampun valossa olevamme luolassa. Heh heh, mehän leikimme Viisikkoa.
Lukija harmittelee yhdessä Paulin kanssa kotiopettajaksi palkattua Rolandia. Jo alussa käy ilmi että hän ei pidä koirista, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Tim-koirahan kuuluu erottamattomasti Viisikkoon. Opettaja Roland pääsee kaikkien muiden suosioon, mutta Paulista hän saa oitis vihollisen. Ajatelkaa nyt että hän kutsuu tätä Paulaksi, vaikka hänelle nimenomaan ilmoitetaan että Pauli ei hyväksy tytön nimeä eikä vastaa jos häntä sillä nimellä kutsutaan. Pian Pauli huomaa epäilyttäviä piirteitä opettajassa, mutta muut arvelevat hänen kuvittelevan. Roland on hyvä imartelemaan ihmisiä niin kauan kun asiat menevät hänen mielensä mukaan. Kiduttavaa lukea miten jännitys tihenee eikä kukaan usko Paulia.
Kirjan käänsi aikanaan Inkeri Hämäläinen, mutta tähän 60-vuotisjuhlan painokseen on tehty uusi käännös FT Hilkka Pekkasen johtaman 7 hengen suomentajaseminaarin voimin.
Kaksi vanhaa painosta kustantaja Saaran kädessä Viisikko-piknikillä. Aarteita hänen äitinsä kirjahyllystä. Leon tukassa on vauhdikas töyhtö.
"Viisikko lähti olohuoneesta ja meni Paulin isän työhuoneeseen.
Pian Leo kiskoi jo kädensijaa, joka oli salaisen paneelin takana.
Pauli oli nostanut matot syrjään. Kivi liukui alaspäin ja sivulle.
Salakäytävä oli auki!
Pian Leo kiskoi jo kädensijaa, joka oli salaisen paneelin takana.
Pauli oli nostanut matot syrjään. Kivi liukui alaspäin ja sivulle.
Salakäytävä oli auki!
- Tulkaa, Leo sanoi. - Nopeasti!
Hän hyppäsi alas aukkoon. Dick seurasi, ja hänen jälkeensä tulivat
Anne ja Pauli. Leo ohjasi heidät kapeaan, matalaan käytävään.
Sitten hän vilkaisi ylös. Ehkä olisi parasta vetää matot aukon
päälle, jos vaikka joku sattuisi tulemaan huoneeseen ja katsomaan
ympärilleen. Siihen meni vain muutama sekunti, ja sitten Leo
kumartui ja seurasi toisia tunneliin. Viimeinkin he pääsivät
tutkimaan salakäytävää!"
Anne ja Pauli. Leo ohjasi heidät kapeaan, matalaan käytävään.
Sitten hän vilkaisi ylös. Ehkä olisi parasta vetää matot aukon
päälle, jos vaikka joku sattuisi tulemaan huoneeseen ja katsomaan
ympärilleen. Siihen meni vain muutama sekunti, ja sitten Leo
kumartui ja seurasi toisia tunneliin. Viimeinkin he pääsivät
tutkimaan salakäytävää!"
Ihanaa nostalgiaa. :)
VastaaPoistaLeon töyhtö on kyllä tosiaan vauhdikas!
Nostalgia oli melkeinpä paras osa lukukokemusta.
PoistaSelasin eilen kirjaston Viisikko-hyllyä ja katselin tuttuja kansikuvia :)
Tulee niin nostalginen fiilis, kun vain näkeekin näitä vanhoja Viisikkoja. Tuntuu että haluaisi nämä ja heti.
VastaaPoistaMinä olen nyt lukenut kaksi ja tykkäsin kauheasti.
PoistaLapsena taisin lukea melkein kaikki.