Monday, October 03, 2016

Juuli Niemi, Et kävele yksin


Teos: Et kävele yksin
Kirjailija: Juuli Niemi
Kustantaja: WSOY (2016)
Sivuja: 262
Mistä sain: Mediakappale kustantajalta
Vaikutelma: Mieluinen lukukokemus

Kukat: Neilikkaruusua meidän pihasta, onnittelukimppu kirjalle, joka piti otteessaan alusta loppuun. Kirja maalaa lukijalle kuvia sanoin. Se ensin vedetty viiva määrää jatkon ja lopun.

Kirjan päähenkilöt: 15-vuotias suomalainen Ada ja samanikäinen kosovolainen Egzon. 

"Egzon on kuullut jostain, että toisen kotiin meneminen on kuin menisi vieraaseen maahan. 

Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan. Egzon tietää, että häntä odottaa jossain kokonainen toinen maailma ja se toinen maailma on nielaissut jo isoveljen ja Adakin on mennyt monta kertaa sinne sisään ja tullut ulos.

Egzonin vieras maa on Adan koti. Hän astuu kynnyksen yli ja kuvittelee astuvansa ulos koneesta, haistavansa etelän tuoksun. Hän heittää päällyspaidan pois.

Kaikki muut ovat lentäneet lähelle ja kauas, kaikilla muilla on kuva itsestään lapsena kamelin selässä. Egzonista olisi mahdotonta kertoa Adalle totuus, että joka vuosi laskupino kasvaa suuremmaksi kuin lomatoiveet, että joka vuosi äiti kuitenkin selasi läpi maatkaoppaan sivut ja pikkuveli piirsi palmun kuvia salaa tapettiin. Ja siitä ei koskaan puhuttu, miksi Kosovoon ei menty lomilla käymään. Ei sitä halunnut kuulla äitinsä sanovan, että hän oli menettänyt niin paljon ettei ole mitään mihin palata." (sivu 188)

Adan ja Egzonin kotitausta on hyvin erilainen. Kasvatus, ja sen puute, kodin ilmapiiri, kommunikointi... Egzon tutustuu Adaan ja tämän yksinhuoltajaäitiin, mutta Ada ei pääse Egzonin kotiin vierailemaan. Tyttö puhuu välittömään innostuneeseen tapaan paljosta, poika taas jättää sanomatta paljon. Silloin kun toinen ei puhu, jää asioita olettamisen ja arvailun varaan. Suhde kompastuu jos tuntee itsensä petetyksi. Luottamus kärsii. 

Tarina kulkee vuodenaikojen ja kouluvuoden kautta eteenpäin. Viikon ero voi tuntua raastavalta. Ikuisuudelta. Ensimmäinen rakkaus. Kasvaminen on hapuilua, ja niin on kasvattaminenkin. Adan äidillä ei aina ole langat käsissä, mutta onnistumisen hetkiäkin koetaan kaiken sen myllerryksen keskellä mitä murrosikäisen kanssa asumiseen liittyy. Egzonin kodissa alistutaan ja vaietaan. Lamaannuksesta noustaan lopulta pieneen toivonkipinään kun opettaja ilmoittaa Egzonin pyrkivän Taidelukioon. 

Miksi tykkäsin lukea: 

* Koulu, nuoret, maahanmuuttajat ovat yksi osa elämääni ja tarina punoutuu noista aineksista. Viihdyin. Muistelin. Mietin. Opin. Oivalsin.


* Adan äiti opettaa kuvataiteita ja Egzon on kuvaamataiteellisesti lahjakas. Kirja sisältää paikoitellen kuvaamataitoa ja sen filosofiaa. Luin innokkaasti ahmien ne kohdat. Itselläkin harrastusta, mutta ei isommin koulutusta. Mitäs jos alkaisinkin... ? Kirja sytytti kipinän.  


* Tämä oli paitsi kahden nuoren ensirakkaus, myös kehityskertomus. Rakastan kehityskertomuksia. Kasvutarina. Loppuratkaisu hahmottuu kaaren päähän, juuri sellaisena kuin sen kuului olla. Yksi vaihe suoritettu loppuun matkalla aikuisuuteen. Seuraava alkakoon.







Juuli Niemi WSOY:n ja Tammen pressitilaisuudessa 8.6.2016.

Kirjailija on lahjakas taitava kertoja. Huomaan liikuttuvani hyvin monessa kohdassa. Nauran vain kahdessa. Mitään komediaa tämä ei ole, mutta ei myöskään millään muotoa ahdistavaa eikä masentavaa. Koen sympatiaa ja empatiaa kaikkia henkilöhahmoja kohtaan. Nautin lukemisesta ja kaikan aikaa palan halusta tietää miten juttu etenee.  Riemastun kun Ada lähtee käymään nuorisotalolla ja saa kuulla maahanmuuttajataustaisilta nuorilta että ei tunnu kuuluvan sinne. "Suomiperuna" on ulkomaalainen omassa maassaan. Jännä ajatus. Filosofinen. Eksistentialistinen. Kaikki on suhteellista.

Kirja on hyvin vivahdeikas ja monitasoinen. Runollinenkin. On vaikea kertoa siitä kun samalla yrittää olla pilaamatta kenenkään tulevaa lukukokemusta. Jos kerron liikaa, tulevalta lukijalta poistuvat sellaiset yllätysmomentit, jotka iskivät minun tajuntaani muutaman kerran ja joita arvostin. Onnistuneen kerronnan merkki.  

Kaikkein eniten taisin pitää siitä kohdasta missä Egzon kirjan loppupuolella istuu hermostuneena Taidelukion pääsykokeissa ja hänen päässään risteilee Adan äidiltä ja koulun kuvataideopettajalta saatuja ohjeita ja neuvoja, yksi auttava ajatus jopa omalta äidiltä.  "On niitä oppeja sentään mennyt pojan päähän", kasvattaja minussa huudahtaa. Egzon "nostaa kynän ja piirtää ensimmäisen viivan, sen vaikemman". 

Tilaa tai lue tiedot täältä: ADLIBRIS

Myös Kia on kirjoittanut kirja-arvion tästä nuortenromaanista blogissaan LUETAANKO TÄMÄ?: Linkki

Annan kirjan lahjaksi eräälle tutulle äidille, jolla on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Uskon että hän pitää tästä. 

6 comments:

  1. Minä tosiaan pidin tästä ja Niemen kirjoitustyylistä. Hyvä tuo sinun oivalluksesi tuosta puhumattomuudesta. Nuorten epävarmuus tosiaa saa heidät vaikenemään silloin, kun pitäisi uskaltaa avata suu, kertoa ja kysyä. Mutta sellaistahan se kasvaminen ja todellisuus on... Aina ei kaikki mene kuin saduissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Useinkin parisuhteet näivettyvät kommunikoinnin puutteeseen ja näillä nuorilla vielä se Egzonin vaikenemalla tapahtunut valehtelu (tai totuuden pimittäminen) sai tuhoa aikaan. Tosi hienosti kirjoitettu, ja aidontuntuinen, kuten omassa mainiossa postauksessasi sanoit.

      Hassua että nyt luen Naondelia, josta sinä juuri kirjoitit :) Tulen lukemaan sitten aikanaan.

      Delete
  2. Hei, Rita! Kirja näyttää kiehtovalta ja aina ajankohtaiselta.
    Kiitos kommentistasi. Liilat tuikkukynttilät on ostettu Italiasta, mutta kyllä niitä varmaan löytyy täältäkin. Kuvasin niitä Pienen Linnun lempivärikollaasihaastetta varten ja olin hieman pettynyt, koska palaessaan liila kynttilä näyttääkin vaaleanpunaiselta. :)
    Tänään on rakenneltu hammashrautoja, joten minäkin puhun nyt shitten näin vähän hashushti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai ne ovat kaikki samanvärisiä? Yksi näyttää pinkiltä. Upea väriyhdistelmä :)
      Meillä on vihreitä tuikkukynttilöitä.

      Hammashrautoja? - No she on vain tilapäishtä. Kyllä she shiitä :)

      Delete
  3. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä se on. Suosittelen :)

      Delete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)