Monday, October 24, 2016

Sisarla, Salla Simukka




Teos: Sisarla, Seikkailu toisessa maailmassa
Kirjailija: Salla Simukka
Kuvittaja: Saku Heinänen
Kustantaja: Tammi (2016)
Sivuja: 184


Oli ihanaa lukea tämä tarina ja ihastella kuvitusta. Oman lapsuuden klassikot tuntuvat puksahtelevan esiin sieltä täältä; Liisa Ihmemaassa, Narnia, Lumikuningatar ja Salainen puutarha. Tässä on samaa taikaa kuin noissa klassikoissa. Aina uusi lasten sukupolvi pääsee elämään jännittävissä satuseikkailuissa ja kääntelemään mielessään mietteitä, joita ne herättävät. 


Tarina kietoi minut pauloihinsa jo alussa kun Aliisa oli pudonnut toiseen maailmaan:

"Tähdet olivat aivan vierailla paikoilla. Hän katseli jonkun muun maan tähtitaivasta. Hetken kuluttua Aliisa ymmärsi että vielä tähtiäkin omituisempaa oli, että taivaalla oli yhden kuunsirpin sijaan kolme. Yksi isompi ja kaksi vähän pienempää. Isoin kuunsirppi oli noin nelinkertainen verrattuna hänen oman maailmansa kuuhun. Lisäksi oli vielä kaksi täysikuuta." (sivu 15)

Mustavalkoiset kuvat ja värillinen kansi ovat Saku Heinäsen luomia, kerrassaan lumoavia. Kysyin häneltä tavatessamme kirjan julkkareissa mikä ajatus tai tehokeino piilee siinä että kuvat ovat mustavalkoisia, ja kiinnostuneena odotin kiinnostavaa vastausta. Vastaus oli että kustantaja oli tilannut häneltä mustavalkoisen kuvituksen. Pöh. 

Kuvissa on ilmiselvästi ollut valtavasti työtä, mutta kyllä niitä sitten kelpaakin katsella ja ihailla, Simukan fantastiseen kerrontaan peilaten, liikuttiinpa sitten tässä maailmassa, Salamaisuuksien puutarhassa tai Kuningatar Lilin valtakunnassa. Tuijotan etukantta ja kuvittelen näkeväni puunrunkoa, joka muuttuu lohikäärmeen suomuiksi ja kalaverkoksi. Välillä katson takakantta ja ajattelen talvisia ajatuksia. Cool! 


Minuun teki suuren vaikutuksen kuningatar Lili ja lumen maa. Vihdoinkin pystyn rohkeasti kohtaamaan hänen kaltaisensa satuolennon. Kun minut vietiin 5-vuotiaana katsomaan elokuvaa Lumikuningatar (H.C. Andersen), piilouduin kauhuissani penkin alle. Joihinkin satuihin pitäisi asettaa ikärajat. 

"Kuningatar Lili oli kauneimman ja kauheimman näköinen olento, jonka Aliisa oli koskaan nähnyt. Hänen hiuksensa olivat kuin valkoista silkkilankaa tai seittiä. Ne leijuivat ja hohtivat ja elivät omaa elämäänsä. Kuningattaren pitkä mekko oli sekin kimmeltävän valkoinen. Näytti kuin se olisi tehty yhtäaikaa pitsistä ja sametista, lumikiteistä ja kinoksista, valkeista jalokivistä ja silkasta, kylmästä pakkasvalosta." (sivu 107) 

Mielenkiintoinen kaksoispersoona. Epäinhimillinen ja inhimillinen.



Välillä on pakko pysähtyä ja nauraa oikein makeasti. Melkein putosin tuolilta kun katsoin kuvaa laivan miehistöstä ja naisistosta ja äkkäsin yhden hurjimuksen vyöllä tikareitten joukossa juustohöylän!

Kun on naurettu tarpeeksi, luetaan kuvausta merestä ja huokaistaan ihastuksesta.


"Silmiöidenmeri oli niin sininen ja vihreä ja turkoosi, että se näytti lähes epätodelliselta. Se hohteli auringonvalossa, liikkui ja läikehti, nousi hurjiksi vaahtopääaalloiksi ja tyyntyi peilipinnaksi." (sivu 72) 




Sudenkorento muuttuu sudenolennoksi. Mitenkähän nuo sanat käännetään eri kielille? Kuvissa näkyy dragonfly ja wolf. Kirja tullaan kääntämään monelle kielelle. Otsikko on englanniksi onnistuneesti Sisterland. Onkohan Aliisa Alice? 



Kuvassa näkyy satumaailman ihmeellisiä olentoja. On tuulikeijuja, hyppyhassuja ja unienkutojia. 

Pöllö puun oksalla on nimeltään Poelloe, aakkosia ja ääkkösiä sekoitteleva kirjallinen otus, pieni mutta pöyhkeä, joka pitää pakollista lukupiiriä Salamaisuuksien puutarhan väelle. Pakkolukupiirissä luetaan aina Edgar Allan Poen runoa Annabel Lee. 


Poelloe ei äännä nimeään Pöllö, vaan kuten se suomeksi tekstissä kirjoitetaan, mitä päähenkilömme Aliisa ja Meri aluksi ihmettelevät. Ei varmaan kukaan lukijoistakaan äännä sitä pöllöksi, koska suomea luetaan kuten kirjoitetaan. Kauan sitten, forssalaisen ystäväni kanssa meilaillessa, aloimme vitsinä  kirjoittaa Forssan  Phorssaksi. (Vertaa Philadelphia.) Siitä oli (tietenkin) seurauksena että aina tavatessamme äänsimme Phorssa emmekä Forssa. 



Yllä näyte Poelloen puheesta. Veikkaan että se joka saa tehtäväkseen lukea kirjan äännitteeksi, joutuu ponnistelemaan ja harjoittelemaan aika tavalla ennen kuin tuotos menee purkkiin. Tuossa on saattanut kirjailija itsekin hiukan repsahtaa, sikäli mikäli aakkosien ja ääkkösien on tarkoitus vaihtaa paikkaa. "Näköinen" pitäisi siinä tapauksessa olla "nakoinen". Aikamoinen saavutus yhtä kaikki ja hauska piirre Poelloessa. 

Tarinasta ei voi olla pitämättä. Toinen maailma on kuvattu ylimaallisen houkuttavana ja erityinen ystävyys lähes täydellisenä. 
Sinnikkyydellään Aliisa pelastaa ystävyytensä Merin kanssa ja myös erään toisen ystävyyden. 

Isoja ulottuvuuksiakin voi sadussa nähdä. Kuvaus toisesta maailmasta muistuttaa sellaisten ihmisien kertomuksia jotka ovat palanneet kuoleman tuolta puolen ja raportoineet kokemaansa. Maallinen alkaa unohtua ja jäädä taakse, ihmeelllinen ympäristö tuntuu tätä maailmaa paremmalta paikalta ja onnellinen olo täyttää mielen.

"Aliisa oli riisunut raskaat talvisaappaansa ja villasukkansa ja käveli paljain jaloin, mutta yksikään kivi tai oksa tai käpy ei sattunut hänen jalkapohjiinsa. Ja oli kuin hänen jalkansa olisivat jo tunteneet puutarhan polut ja puunjuuret, sillä ne osasivat kulkea ihmeen varmasti ja astua oikeisiin kohtiin. Puutarha oli tuttu kuin uni, jota oli nähnyt monet kerrat, mutta jota ei muistanut herättyään." (sivu 22)

Lue lisää: Adlibris.

Oma postaukseni Sisarlan julkkareista. Siellä on kuvia kirjailijasta ja kuvittajasta sekä kustantamon henkilökunnasta ja mahtavan upeasta kakusta: LINKKI

6 comments:

  1. Rita A: Sinuun voi luottaa, irtosihan se hyvänmielen viiikonavaus jälleen postauksestasi, suurkiitos! Voihan hyppyhassut & tuulikeijut:) Luin jo julkkaripostauksesi ja yllä oleva varmisti sen, että tämä lahtee synttärilahjaksi parin viikon päästä 8-vuotta täyttävälle Juniorimurmeleiden vanhimmaiselle. Tässä piilee vielä se katala juoni, että joko Kuopus tai Miniä saavat ääneen lukiessaan pureskella poskilihaksiaan ja me voimme sitten lainata tämän.... Ja kyllä vaan nykypäivän mittapuun mukaan Grimmin ja Andersenin sadut ovat kieltolistalla, osin kaameita ja pelottavia. Oivallista alkanutta viikkoa Sinulle;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanaisesta kommentista 💜Toivottavasti 8-vuotias ihastuu. Ääneen lukeminen saattaakin olla oma lukunsa niissä kohdissa missä Poelloe puhuu ääkkösiä sekoittaessaan!

      Sain lapsena lahjaksi Andersenin satuja, intohimoinen satujen lukija kun olin. Voi jessus miten kamalia jotkut niistä olivat. En suosittele kenellekään esimerkiksi satua Punaiset kengät. Huh.

      Ihanaa uutta viikko sinulle, Takkutukka. (Hirveää nimitellä sinua noin :D

      Delete
  2. Tekstistäsi huomaa, että olet todella viihtynyt Sisarlan parissa. Minä en ole vielä edes ehtinyt aloittaa lukemista! Vaikka olen kuullut kirjasta paljon ja lukenut muutamasta blogista, en vieläkään oikein tiedä, millainen juoni kirjassa on. Mukava sitten yllättyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, luin kauan ja hartaudella. Hieno teos, jota ei kannata sutaisemalla lukea. Tein tuota postaustakin pari kolme päivää.

      Juonenkulku on ihanaa seikkailua jossa maisemat vaihtuvat tiuhaan. Ei sitä ehkä kannata etukäteen lukea, mutta tietenkin voi lukea antamastani Adlibris-linkistä. Kiva ajatus että sinulla on vielä Sisarla-elämys edessäpäin 💜

      Delete
  3. Ihana postaus! En ole tätä kirjaa lukenut, mutta tyttäreni on ja hän tykkäsi siitä kovasti. Niin kaunis kansikin. Kiva kun bloggasit tästä kirjasta. - Mukavaa viikon jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anneli. Ei Sisarlasta voi olla tykkäämättä 💜
      Mukavaista viikko sinullekin !

      Delete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)