Friday, March 17, 2017

Mintie Das, Hyiset mainingit


Teos: Hyiset mainingit
Kirjailija: Mintie Das
Kustantaja: Tammi (2017)
Alkuperäisteos: The Frozen Seas
Kääntäjä: Marja Helanen
Sarja: Storm Sisters
Sivuja: 326, kovakantinen
Laji: nuorten(aikuisten)romaani, meriseikkailu

Tilattavissa täältä: ADLIBRIS
Sieltä voi lukea juoniselostuksenkin.

Meriseikkailusarjan ensimmäisen osan nimeltä Kuohuva maailma luin helmikuussa ja kirjoitin siitä blogissa: LINKKI. Hyisissä mainingeissa tarina jatkuu sen uuden tiedon valossa että Storm Sisters - tyttömerirosvojen vanhemmat saattavat sittenkin olla elossa. Innoissani luen lisää tätä nykyajalta maistuvaa mutta kuitenkin olemukseltaan historiallista kerrontaa. Seikkailuja käydään sekä maissa että merillä. 

"He olivat purjehtineet Pohjanmerta pohjoiseen ja tulleet edellispäivänä Haugesundiin, pikkukaupunkiin lounaisella Tanskanmaalla, Norjan rannikolla. Kartat, joita Liu oli ennen matkalle lähtöä tutkinut, eivät olleet valmistaneet häntä tähän Pohjolan levolliseen kauneuteen. Kummuilla näkyi kauniita puutaloja, ja kaikkinainen vehreys alkoi saada syksyn kultaisia, punaisia ja oransseja sävyjä. Pienet, siistit kylät täplittivät rannikkoa, joka koostui hiekasta, kallioista ja vuonoista." (sivu 91)

Vetävää mukaansatempaavaa kuvausta niille jotka rakastavat matkustamista. Itse en edes pidä matkustamisesta, mutta huomaan viehättyväni nojatuolimatkailusta, ja nojatuoliseikkailemisesta. On taisteluja, vakoojia, vaaratilanteita, myrskyävä meri, tyyni meri. Jännissä kohdissa voi piiloutua matkahuovan alle. Lukijaa eivät piraattien kokemat epämukavuudetkaan vaivaa: 

"... kylkiluuni ovat parantuneet, ja voin jälleen hengittää kunnolla. Täällä on niin kylmä, että sisuskaluni keuhkoja myöten ovat jäässä." (sivu 153)

Mielikuva silmäpuolesta merirosvosta ja koukkukäsi kapteenista on kaikille tuttu. Meriseikkailuromaaneissa mainitaan miten yleisiä piraattien maailmassa ovat kaikkinaiset ruumiinvammat. Jäseniä puuttuu, kehossa ja kasvoissa on arpia. Kuuluu asiaan, kuten nykyään tatuoinnit, voisi ajatella.

Kirjan historiallisesta puolesta minua viehätti Tanskan kuninkaallisten parissa käväisy. "... valtaistuinsali oli kooltaan puolet pienempi Kööpenhaminan vastaavasta, mutta sen koon korvasi totisesti loisto. Sigrid kääntyi katsomaan seinien lyijylasi-ikkunoita. Kahdestatoista ruudusta jokaiseen oli kuvattu apostoli jossakin pyhässä tilassa. Toisin kuin monet muut hovin naiset, jotka viettivät suuren osan päivästään polvirukouksissa, Sigrid piti enemmän syntisäkeistä kuin pyhimyksistä." (sivu 161) 

Kirjan kääntäjän, Marja Helasen, sanavarastoa on pakko ihailla aina välillä. Ellen väärin muista, hän on purjehdussanaston erityisosaaja. Muistan kuulleeni silloin kun Hyisten maininkien julkaisemista juhlittiin. Tästä blogijuttuni lukemaan: LINKKI. Mintie Das itse oli paikalla haastateltavana. Hän on suomalaisen miehen kanssa naimisissa ja asuu Helsingissä. Mintie on yhtä eloisa kuin piraattityttönsä, ja kirjoittaa sarjaan jatkoa.

Sarjan eka osa kannattaa lukea ennen toista osaa. Henkilöt muistaa paremmin jos heihin on tutustunut jo alussa. Ensimmäisessä osassa ei vielä ollut paljonkaan romantiikkaa. Toisessa sitä tulee mukaan. Mainitsen arvoituksellisesti "kuninkaan henkivartiokaartin upseerit" ja sitten vaikenen kuin muuri. 

Pelkkää liirumlaarumia ei tarvitse pelätä, ei liioin sitä että kaiken aikaa oltaisiin tikarit ja miekat ojossa. Asiallista pohdittavaakin nousee esiin paikka paikoin, kuten naisasia.

"Knutin seurassa Sigrid sai olla sellainen kuin halusi. Kaikki muut vaativat häntä olemaan joku toinen. Maailma oli näyttämö, mutta roolit olivat rajalliset, jos oli tyttö: vaimo ja äiti tai ikäneito ja portto, välimuotoja ei ollut. Parille erityiselle tytölle oli vielä yksi rooli: kuningatar." (sivu 170)

Pikku Mayflower-laivani (kuvassa) on ostos Tiimarista. 
( = Laiva jolla seilattiin Uutta Englantia perustamaan Amerikkaan 1620)
Se sopii hyvin Storm Sistersien seikkailujen henkeen.
Taulun olen ostanut kirpparilta.


Viehättävät kannet, eikö totta ?  

6 comments:

  1. Oi, tuo ensimmäinen kuvaus Norjan rannikolta on aivan ihana.
    Kirjasarja on varmasti nuorten makuun. Minua kyllä tällä kertaa ihastuttivat enemmän tuo laivan pienoismalli ja solmutaulusi. :) Hieno, kirjojen henkeen sopiva kuva.
    Kyllä Tiimarissa oli kaikenlaista kivaa.
    Valoisaa viikonloppua! Toivottavasti tämänpäiväinen harmaus ei kestä kovin pitkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luin kuvausta Norjan rannikolta niin ihastuneena että melkein sain matkakuumeen🙂

      Kiva että tykkäsit laiva-aiheisesta rekvisiitasta. Sopii meille kivasti, koska kellarikerrokseen johtavien rappusien vieressä on laivan komentosiltaa muistuttava kaide 😀

      Tiimareita on alkanut ilmestyä jonnekin päin Suomea, olen kuullut ! PIdetään silmällä.

      Valoisalla mielellä viikonloppuun. Kiitos kivasta kommentista 💚

      Delete
    2. Ai niin, piti mainita myös, että valitse kirjolupiineille aurinkoinen, kuivahko, hiekkainen, vähäravinteinen paikka. Ei lannoitusta! :)
      Ciao ciao!

      Delete
    3. Kiitos neuvosta ! Pitää kirjoittaa muistiin. Kirjoitin jo muistilapulle että
      "osta lupiinin siemeniä" 🙂

      Delete
  2. No on...tosi hienot, siis kannet..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannet on kirjoissa hyvä ollakin hienot kun niitä tulee lukiessa usein katsoneeksi 💚

      Delete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)