Monday, January 22, 2018

Auggie & minä


Teos: Auggie & minä
Alaotsikko: Kolme ihmetarinaa
Alkuperäisteos: Auggie & me, Three Wonder Stories
Kirjailija: Raquel Jaramillo Palacio
Kustantaja: WSOY (2018)
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 334

Kovakantinen, kivasti käteen sopiva, 22 cm * 14 cm, paksuus 3 cm

Oma kappaleeni: Lahja kustantamosta, arvasivat että ihastun

Yleisvaikutelma: En voi kyllin kehua, niin ihana tämä on


Vuosi sitten luin saman kirjailijan nuortenromaanin IHME. Päähenkilö on 10-vuotias poika Auggie Pullman, jonka kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Hän läpikäy monenmoista aloittaessaan viidennen luokan yläkoulussa. Hän kohtaa muutaman törpön, mutta hän saa myös puolustajia ja oikeita ystäviä. Kouluvuosi muuttaa Auggien elämän mutta ennen kaikkea Auggie muuttaa ja rikastuttaa monen ihmisen elämää ja maailmankatsomusta. Myös meidän lukijoiden. Kaiken arkisuuden ja lempeän huumorin keskeltä paljastuu syvä sisältö, tarina antaa innoitusta ja suuntaa. Postaukseni on luettavissa täältä: KLIK

Lahjoitin kirjan tuttuun perheeseen. Toinen heidän kahdesta teini-ikäisestä tyttärestään (17 v.) alkoi lukea mainittua kirjaa jouluaattona kun se paljastui kääreistä ja luki sen kokonaan siltä istumalta. Toinenkin tytär (15 v.)luki sen. Koko perhe meni joulun jälkeen katsomaan elokuvan. Jos ette ole tutustuneet IHMEeseen ja nyt innostutte katsokaa myös Ihme-leffan traileri. En tiennyt että se on elokuvana ennen kuin äsken mainitun perheen äiti kertoi. Katsoin trailerin ja ihailin sitä miten kivan näköiseksi päähenkilö Auggie on maskeerattu.    


*****

Uusi kirja, Auggie ja minä, ei ole jatkoa aikaisemmalle romaanille vaan sijoittuu samoihin aikoihin kuin Ihme. Tapaamme siinä koululaisia jotka tuntevat Auggien. 

Adlibris summaa kirjan juonen ytimekkäästi. Voi lukea (ja tilata) täältä: KLIK



Kirjan ensimmäinen osa kerrotaan Auggien kiusaajan Julianin suulla. Siitä kehkeytyy ihan mahtava matka ymmärtämiseen ja uuteen alkuun entisen kiusaajan elämässä. Tajuamme että kiusaaja on inhimillinen olento pelkoineen. Vierailemme Julianin isoäidin, Grandmèren luona Pariisissa. Kun hän kertoo elämäntarinansa Julianille tämän 10-vuotias olemassaolo saa uuden suunnan. Yllätyin, ihailin, hiukan kyynelehdinkin... sain hyvän mielen. Pidin tauon ennen toista tarinaa, jotta saatoin pohtia ensimmäistä. Erityisesti miellyin siihen miten Julianin äidinkielen opettaja toimi hänelle ihmisyyden opettajana pienen meilikirjeenvaihdon kautta. Siksi kai tykkäsin kun olen itsekin opettaja.

Pieni näyte sivulta 75: "Grandmère ei ollut mikään tyypillinen "mummo". Grandmère ei leiponut pikkuleipiä. Ei kutonut villapaitoja. Hän oli, kuten isä aina sanoi, "persoonallisuus". Hän oli kahdeksankymppinen, mutta pukeutui kuin malli. Superglamouristi. Kamalasti meikkiä ja hajuvettä. Korkokengät. Hän ei herännyt koskaan ennen kahta, ja senkin jälkeen hänellä kesti kaksi tuntia pukeutua."


*****

Tänään luin keskimmäisen tarinan, jonka kertojana on Auggien lapsuudenkaveri Chris. He ovat olleet kavereita vauvaiästä asti. Samoin kuin ensimmäinen tarina, tämäkin päättyi hyvää oloon ja ymmärrykseen, ponnistelujen ja vaikeuksien jälkeen. Osa vaikeuksia liittyy ihmissuhteisiin ja elämään, osa koulunkäyntiin. Tässä yksi kiva pätkä jossa Chris on saanut Auggielta apua matikantehtäviin:

(Sivu 190) "Olen aina tykännyt eniten dekkareista. On kivaa kun kirjan alussa ei tiedä jotakin juttua. Ja kirjan lopussa sen tietää. Ja vihjeet ovat olleet kaikkien näkyvillä koko ajan, niitä vain ei ole osannut tulkita. Siltä minusta tuntui sen jälkeen kun olin puhunut Auggien kanssa. Että edessäni on ollut kolossaalinen mysteeri, jota en ollut aiemmin tajunnut mutta jonka olin nyt yhtäkkiä ratkaissut täydellisesti."

Jätän itselleni sulattelu- ja hengähdyshetken ennen kuin etenen kolmanteen ( = viimeiseen ) kertomukseen. Siinä tarinoi Auggien luokkakaveri Charlotte. Ah sitä nautintoa. Voin jo kuvitella sen etukäteen.


*****


Palacion teksti on yksinkertaisesti kirjoittua, nopealukuista, todentuntuista. Viisasta ja koskettavaa. Lämminhenkistä. Syvälle luotaavaa. Tällaista tarvitaan kiusaaminen ja öykkäröinnin vastapainoksi, etsimään esiin hyvyys ja reiluus kaikista ihmisistä.  

Maailmassa on ääretön määrä kirjoja ja kirjailijoita. Määrä on tolkuton vielä senkin jälkeen kun huonot ja keskinkertaiset on karsittu pois ja vain merkityksekkäät jätetty jäljelle. En osaa arvioida minkämoinen läjä tai vuori muodostuu kun siihen ladotaan ne kirjat jotka jalostavat ja parantavat lukijaansa, mutta sen tiedän että Raquel Palacion kirjat kuuluvat siihen kasaan. Yksi kaunis opetus muiden ohella näissä hänen Ihme-kirjoissaan on se että miten sitten toimimmekaan ihmissuhdevaikeuksissa meidän kannattaa aina valita ohjenuoraksemme ystävällisyys ja hyvyys.

6 comments:

  1. Kiitos esittelystä♥ Kirja kuulosti oikein hyvältä, nykyään ei enää teinit kovin jaksa kirjoja lukea..joten tuo että se on luettu melkeinpä kerta-aukaisulla kertoo että se on tosiaan ollut kiinnostava. Aihe on sellainen joka koskettaa varmasti..Antoisia lukuhetkiä jatkossakin ja Ihanaa alkanutta viikkoa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. No sinäpä sen sanoit. Kirjoja lukeva teini ei netin aikakautena ole mikään itsestään selvyys.

      Kyllä on hyvä aihe molemmissa kirjoissa; ystävyys, ystävällisyys, kiusaaminen jne.

      Palasin juuri kotiin ja nyt aion mennä lukemaan Auggie & minä - romaanin kolmannen osan, aah mikä nautinto ❤️

      Mahtavaa tätä viikkoa Pädelle 💜

      Delete
  2. Aihe on valtavan tärkeä ja kehuit kirjaa vakuuttavasti. :) Juoni kuulostaa kiinnostavalta ja tekstinäytteet tosiaan kuulostavat luontevalta nuorten kieleltä. Tekisi kyllä mieli väittää että Grandmère on melko tyypillinen mummo ja peräti varsin kliseinen sellainen. :)
    Hah, etsin Wonder-elokuvan (siinähän ovat Julia Roberts ja Owen Wilson) ja ymmärsin vasta nyt, että Auggie on poika! No, August tietysti... tuleehan se ilmi aiemmassa postauksessasikin. Auggie vain kuulostaa tytön nimeltä.
    8.1/10 IMDb:ssä, varsin hyvät pisteet siis. :) Tämä Auggie and Me taitaa ilmestyä elokuvana tänä vuonna, mutta Auggiena on eri näyttelijä.
    Kiitos taas hyvin mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä postauksesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sara 🌹Sinulla on kyllä pointti tuossa että nykymummo saattaa olla aikalailla tuontapainen, mutta kun lukee kirjaa tuosta kohdasta eteenpäin ja tutustuu Grandmèren tarinaan kuva hänestä tarkentuu aika erikoiseksi. Joku mittatikku meillä lienee siihen mikä on "oikea mummo" = sellainen pullea kodin hengetär joka tuoksuu kardemummalta ja käyttää essua 😀 Oma isoäitini ei leiponut eikä kokannut, kävi kahdessa paikassa töissä, toisessa vielä eläkeiässäkin, ja luki kaikki vapaa-aikansa. Silti, paras mummo ever ❤️

      En tullut ajatelleeksi että Auggie kuulostaa tytön nimeltä 🙂Lisäsin tuohon johdantooni sanan "poika". Kiitos vinkistä. Kiitti myös noista leffatiedoista. Ovatkohan elokuvan tekijät vaihtaneet näyttelijää siksi että enka näyttelijä on kasvanut liikaa ja on tarvittu 10-vuotias?

      Antoisaa viikkoa 💚

      Delete
  3. Sait kiinnostuksen heräämään, olen ihan täysin missannut sekä kirjan että elokuvan! Mukavaa viikonalkua :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään olisi älynnyt siihen ekaan kirjaan tarttua - ainakaan kansikuvan perusteella - enkä ollut sitä muutenkaan huomannut, mutta sain sen lahjaksi. Tokan olisin hankkinut itselleni, mutta kustantaja tarjosi sitä minulle ennen kuin ehdin ryhtyä toimeen ❤️

      Kivaa viikkoa sinulle. Odottelen mitä hauskoja käsityöluomuksia sinulta tulee seuraavaksi 🙂

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.