Kirjailija: Ville Hytönen
Kuvittaja: Mira Mallius
Julkaisija: Into kustannus (2018)
Yleisvaikutelma: Kiva ja opettavainen
Sivuja: 32
Kokkailua, seikkailua, taikakaappi, pari ihmeotusta pikkupoika Villen kavereina... Siinä oiva resepti kirjaksi, jonka parissa viihtyy lapsi ja vanhempi. Kun kirja on luettu, voidaan valmistaa pastakastike viimeiseltä sivulta löytyvän ohjeen mukaan. Ohje on peräisin brontosaurus Bepen isoäidiltä, toisin sanoen dinosauruksien suvussa kulkenut perinneresepti, taatusti herkullinen. Beppe lienee italialaista sukujuurta.
Kuvassa näemme Villen, tarinan kertojan.
Jaa siis kirjanhan on kirjoittanut Ville Hytönen. Lieneekö tosikertomus elävästä elämästä? Ilmankos se tuntuu niin todelta. Seuraavassa kuvassa näette Bepen ja pienen Vis-vis-visentin. Kuvitelkaa lukevanne kertomusta kyselyikäiselle lapselle. Ehkäpä pääsette selittämään mitä tarkoittaa dinosaurus, visentti, pasta, kaaos, pecorino ja parmesaani. Selittäminen on minun lempipuuhaani. Entä teidän? Jos ei, niin parasta että ei lue tätä liian pienille.
Kirjan parasta antia on jos sillä saa lapsen innostumaan ruuanlaitosta ja jos lapselle ja aikuiselle kehkeytyy kiva yhteinen ruokakaupassa käymis- ja kokkaamisharrastus. Minulla on kaksi eri Ville-nimistä kaveria jotka oppivat jo lapsina leipomaan ja kokkailemaan. Toisen äiti on aina ollut hyvin innostunut ruuanlaitosta ja erikoisistakin ruuista. Lapsi söi jo niin pienestä pitäen esimerkiksi oliiveja että ei vielä osannut sanoa niiden nimeäkään oikein. Ne olivat oviileja. Se toinen Ville katseli telkkarista jotain lapsille tarkoitettu kokkiohjelmaa ja sai siitä innostusta.
Visentti ja brontosaurus nukkumassa. Viisaasti sijoitettu tarinan loppupuolelle jos tätä unisatuna luetaan. Rauhoittaa juuri sopivasti ja tuo hyvää mieltä.
Kirjaan sisältyy kaksi ehkä kaikkein yleisintä elementtiä pienten lasten hoidossa: ruokailu ja nukuttaminen. (Hih, huomatkaa sauruksen viikset.)
Tilattavissa muun muassa täältä: Adlibris.
Tässä kirjassa on sitä jotakin. Kuvitus on kiehtovaa, erikoisen tummasävyistä ja tarinassakin on omalaatuisia käänteitä. Ville Hytösen toisen lastenkirjan nimi on Hipinäaasi ja apinahiisi. Voi mikä riemastuttava nimi !
Minä lähden nyt googlaamaan visentin ja mitä eroa on dinosauruksella ja brontosauruksella...
Ihanan näköinen kirja <3 Mukavaa uutta viikkoa Sinulle!
VastaaPoistaEikös vaan? 🙂 Mukavaa uutta viikkoa sinullekin ♥
PoistaMukavan tuntuinen kirja ,mutta olet ehkä oikeassa ettei ihan kyselyikäisille Toisaalta sitten taas silloinhan ne parhaiten oppii kun ovat kiinnostuneita jos vain on kärsivällisyyttä. Olet todella tunnollinen tossa googlaamisessa. Opettelet koko ajan lisää. Minäkin olen oppinut sinun kauttasi kun olen myöhemmin lukenut vastauksesi .Kiitos sinulle siitä.
VastaaPoistaKiitos myönteisestä palautteesta ♥ Kyselyikäiset ovat valtavan tiedonhaluisia ja kysymyksiä tulee ihan pommittamalla. Kiva jos osaa pitää vastaukset yksinkertaisina eikä ala itseään kiusata sillä että pitäisi antaa täydellistä infoa 😀 Haasteellista puuhaa.
PoistaPIdän oppimisesta ja opettamisesta. Pieninä sievinä annoksina.
Kokeilin sitä sinun gluteenittomien juttujen reseptiä... Laitan blogiin kun ehdin. 🙂
Tuo voisikin sopia 3,5 vuotiaalle kirjoista pitävälle pojantyttärelle. Hänelle pitää mummolassa lukea vähintään kolme iltasatua.
VastaaPoistaTosi ihana Mummola missä lapselle luetaan useita iltasatuja ♥
Poista3,5 on mukava ikä 🙂
Hytösen ja Malliuksen kirjat ovat villejä, hauskoja ja mukavalla tavalla erilaisia! Tämäkin vaikuttaa oikein kivalta.
VastaaPoistaAi sinä tiedät heidät entuudestaan? Kolmen lapsen äiti tietenkin tunteekin paljon lastenkirjoja 🙂Hyvin luonnehdit tuotosta noilla sanoilla; allekirjoitan kaikki kolme kohtaa. ♥♥♥
PoistaVoi miten suloinen kirja! Nämä on niin ihania, muistan miten innoissaan varsinkin poika oli aikoinaan kaikista dinosaurus kirjoista:) Kaunista talvista alkanutta viikkoa sinne♥
VastaaPoistaSe oli ihmeellistä miten iso se dinosaurus-innostus oli kun kerran alkoi, ja ilmeisesti jatkuu vieläkin. Antakaa kansalle mitä se haluaa 😀 Nyt on talvea kerrakseen, huomiseksi luvattu Siperiasta tulevia ilmavirtauksia, brrr. Yritetään nauttia niistä ♥
PoistaHauska kirja taas:) Hyvä juttu Rita kun sinulla on näitä lastenkirjojen esittelyitä täällä, pitää vinkata pojalleni,vaikka tyttöset ovat vielä vähän liian pieniä,mutta pianhan he kasvavat.
VastaaPoistaKunpa asuisit lähempänä, saisit lukea tytöille kaikkia kivoja kirjoja heidän kasvaessaan.
PoistaNiitä on vaikka millä mitalla, toinen toistaan fantastisempia ♥♥♥
Upea kuvitus! Tuota olisi metka selailla pienten lukijoiden kanssa. Useinhan he innostuvat enemmän kuvista kuin itse tarinasta. Vaikka tarinakin on tärkeä. Ja jos kirja vielä innostaa kokkaamaan, niin kaikki on hyvin.
VastaaPoistaYksi meidän lapsista ilmiselvästi innostui suolaisista mauista pienenä. Oliivit olivat herkkua ja kalan mäti. Molemmat menevät edelleen, mutta vähän on tullut ennakkoluuloja. Niin, ja punajuuret (etikkaiset) olivat suurta herkkua!
Kuvat ovat tosi tärkeitä ♥ Jos on paljon tekstiä ja lapsi jolle luetaan ei jaksa kuunnella kaikkea hänen kanssaan on kiva puhua kuvista ja edetä kertomuksen kanssa hiukan valikoiden. Lapsi voi ruveta vaikka kehittelemään omaa sivujuonta tai tarinaa.
PoistaAika erikoiset herkut lapselle, jännää :) Hih, mieheni tykkää kovasti etikkapunajuurista ja muista sen tapaisista säilykkeistä.