Wednesday, April 25, 2018

Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu Etelämerellä


Kirjailija: Astrid Lindgren
Teos: Peppi Pitkätossu Etelämerellä
Alkuteos: Pippi Långstrump i Söderhavet
Julkaisija: WSOY, uusi suomennos 2018
Suomentaja: Kristiina Rikman
Kuvittaja: Ingrid Vang Nyman
Kovakantinen, 124 sivua

Lisätietoja: Adlibris.

Tarina alkaa siitä kun hieno herra ajaa pikkukaupunkiin ja näkee kyltissä nimen Huvikumpu ja nuolen. "Ei muuta kuin nuolen suuntaan. Hän sai ajaa kaupungin toiselle laidalle ennen kuin löysi etsimänsä. Ja siellä - kaatumaisillaan olevassa puutarhanportissa - oli punakynällä raapustettu kyltti: Huvikumpu. Portin takana rehotti villiintynyt puutarha, vanhoja sammaloituneita puita ja hoitamaton nurmikko ja kukkia jotka saivat kasvaa oman mielensä mukaan. Ja puutarhan perällä oli talo, oijoi millainen talo! Se näytti siltä että voisi romahtaa milloin hyvänsä. Hieno herra tuijotti taloa henkeä haukkoen. Verannalla seisoi hevonen.Verannan portailla kirkkaassa auringonpaisteessa istui kolme pikkulasta. Keskellä istui tyttö, jolla oli kovasti pisamainen naama ja kaksi suorana sojottavaa punaista palmikkoa." 

Astrid Lindgrenin 110-vuotisjuhlan kunniaksi WSOY julkaisee valloittavia Peppi Pitkätossuja uusina suomennoksina. Aidot, alkuperäiset kuvitukset muistan lapsuudesta. Kuvia ei ole järin paljon. Ehkä niistä jokaista tulee siksi tuijottaneeksi ja tutkineeksi pitkään. Kuvitus on mustavalkoista.



Eräänä aamuna Pepin isä, kapteeni Efraim Pitkätossu, saapuu merten yli Hepsankeikka-laivallaan ja pian Peppi, Tommi ja Annika matkustavat yhdessä Kurrekurreduttsaarelle. Se on korallisaari jonka yhden rannan jyrkät seinämät viettävät mereen ja sisältävät luolia. Pepin apina Herra Tossavainen pääsee viidakkoon sukukokoukseen ja hukkaa olkihattunsa. Lapset kokevat jännittäviä seikkailuja ja leppoisina päivinä uivat kirkkaassa vedessä, leikkivät aidoilla helmillä, loikoilevat rannalla ja syövät leipäpuun hedelmiä ja kookospähkinöitä. Vaaratkin vaanivat, on haikaloja ja merirosvoja. Kaikeksi onneksi Peppi on maailman vahvin tyttö. 

Välillä vaaratilanteet kauhistavat lukijaa, välillä kammottaa Pepin karmea käytös ihmisten seurassa. Hän latelee mitä uskomattomimpia valeita, tekeytyy välillä tyhmäksi, hevostelee ja on nenäkäs. Luvussa joka on otsikoitu Peppi piristää Laura-tätiä minulla nousi melkein tukka pystyyn kun hän hallitsi keskustelua rempsein ottein ja keskeytti Laura-tädin joka kerran kun tämä yritti kertoa jotain juttua. Tommin ja Annikan äidin, rouva Tammilehdon, tarjoama vanha käytössääntö: "Pienten lasten tulee näkyä, ei kuulua" kaikui kuuroille korville. Hitonmoisen suunsoiton jälkeen täytyi nostaa hattua sekä Laura-tädille että rouva Tammilehdolle kun he eivät menettäneet hermojaan vaan suhtautuivat Peppiin ymmärtäväisesti ja ystävällisesti.  

Luku Peppi järjestää tietokilpailun oli aikamoisen hauska. Siinä hän vieraili koulussa, ja lopulta, kaikenlaisen sekoilun ja kaaoksen jälkeen auttoi sorrettuja lapsia. Astrid Lindgren oli suuri lasten ystävä ja ihmisoikeuksien puolustaja. Se käy ilmi Peppi-tarinoistakin. Silläpä niistä niin tykkäänkin. Peppi tekee hyviä tekoja, on antelias ja hyväsydäminen. Usein hän keksii jotain muiden ilahduttamiseksi. 

Olen lukenut kirjaa viikon verran 1 - 2 lukua päivässä vauhtia. Kaikkein paras oli viimeinen luku, jossa lapset palaavat Etelämereltä takaisin kotiin, talvisiin maisemiin juuri joulun jälkeen. Lukija suree heidän kanssaan sitä että he eivät ehtineet jouluksi... mutta sitten... jaa, eipäs paljasteta enempää. Sen verran kerron että lapset ottavat krumeluuripillereitä jotta eivät koskaan kasvaisi aikuisiksi. Uskon että minäkin olen niellyt niitä lapsena. Muuten en näin nauttisi Peppi Pitkätossu - tarinoista. Ehkä Astrid Lindgrenillekin oli syötetty samaisia pillereitä.



Voi että Peppikirjoissa on kauniit kannet! 


Aiemmin olen lukenut ja esitellyt ekan Peppi-kirjan täällä: klik



Esimerkkejä tämän teoksen lukujen nimistä:

Peppi keksii uuden sanan.

Peppi puhuu järkeä haille.

Peppi Pitkätossu ei halua kasvaa aikuiseksi.

16 comments:

  1. Peppi on I-HA-NA <3 Samoin Peppi-kirjat :) Mukavaa viikon jatkoa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peppi on iki-ihana, toivottavasti lumo säilyy tulevillekin sukupolville.
      Kivaa keskiviikkoa Kanaselle ! ♥

      Delete
  2. Peppi on aina ollut minulle sellainen voimahahmo. Tyttöjen ei siis tarvitse aina olla herkkiä ja hentoja ja tunteellisia, vaan he voivat olla myös vahvoja ja itsenäisiä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peppi on minullekin innoittaja ja esikuva ♥ Vahva ja itsenäinen - kyllä. Tässä kirjassa hän yllättäen itki yhdessä kohdassa, sen jälkeen kun hai oli melkein saanut Tommin saaliikseen.

      Delete
  3. Replies
    1. Hyvä hyvä ♥ Suomeksi ja/tai ruotsiksi.

      Delete
  4. Hurraa: Peppi, hra Tossavainen, Efraim-isä ja Kurrekurredutt-saari!!
    Hei hepsankeikkaa ja tervetullutta come-backia koko iloiselle köörille!
    Aamu-usvaisessa kelissä värikylläinen kansi ja riemukas postauksesi nostattivat ilon pintaan ja virittivät lapsuuden lukumuistoja hereille. Tuohon nuotipiiriin istahdin oitis; kiitos Rita A:)

    Kuten Mai totesi, Peppiin rakastuin minäkin juuri tuon itsenäisyyden ja sen edustaman Lindgrenin oivasti luoman, poikkeavan voimahahmon vuoksi, joka edusti harvinaista herkkua tuonaikaisessa (tyttö-)kirjallisuudessa.

    Toivon ja uskon vakaasti, että on tuolla hurmaavalla lettipäällä edelleen niin paljon tenhovoimaa ja energiaa, että sarja löytää jo ties kuinka monennen lukupolvensa! Sen se on totisesti ansainnut:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan ollaan samoilla linjoilla sinä, Mai ja minä, Pepin ihailjoina ♥ Muistan lukeneeni että kirja sai aikanaan ensin kehuja mutta pian alkoi nousta lastenkasvattajien joukko morkkaamaan Pepin antamaa mallia. Hyvin on Peppi kuitenkin pitänyt pintansa ja aina uudet sukupolvet saavat häneen tutustua.

      Eikö olekin iloinen kansi ja kutsuva porukka nuotion ääressä istumassa?

      Minulla on just nyt sellainen kampaus, että vaikka tukka on muuten auki minulla on sivussa yksi letti somistuksena. Pitäisi Pepin kunniaksi virittää se rautalangalla sojottamaan sivulle 😀 Tulisi porukalle ihmeteltävää bussissa ja junassa.

      Kiitos iloisesta kommentista ja Peppiystävällisyydestä, parahin Takkutukka ✂️

      Delete
  5. Itse en ole lapsena Peppiä lukenut, mutta poikani katsoi videolta Peppiä PALJON. Rakasti Pepin tarinaa ja muistaa varmaan vieläkin 21v kaikki Pepin laulut. Itselleni on jäänyt mieleen koko Pepin nimi. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samaten minun pienet tyttökaverini (2 siskosta) halusivat hyvin usein meillä vieraillessaan katsoa Peppi-DVD:n ja käyttivät eriparisukkia kuten Peppi 🙂 Nyt he alkavat olla jo (ehkä) liian isoja tuohon. Otanpa puheeksi kun näen heidät lauantaina.

      Voi että! En muistanutkaan että Pepillä on mahdottoman pitkä nimi. Kun yritän muistista sitä pinnistää esiin tulee ulos jotain suomen ja ruotsin sekaista muistoa: Pippilotta Rullgardina Sikuriina Efraimsdotter Långstrump... meneeköhän se sinne päinkään? 😀

      Delete
  6. Meillä on Peppiä luettu aina, jo silloin kun itse olin pieni:) Tv.stä joskus tuli Peppi sarjana ja kylläpä oli mieleinen..lapset aina kovasti ohjelmaa odotti:) Leppoisaa keskiviikko iltaa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. TV-sarja oli hauska ja Pepin näyttelijä niin aito 💕
      Siinä oli tarttuva tunnusmusiikki 🎼

      Delete
  7. Replies
    1. Jatkukoon hänen suosionsa ikuisesti 💕

      Delete
  8. Peppi pitää pintansa vuosikymmenestä toiseen, eikä ihme. Minulla on muuten ihana Peppi muki, samantapaisella kuvituksella kuin tuo kirjakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peppi.muki kuulostaa ihanalta ! Minullekin sellainen 😀

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.