Anopinhampaan vauvat

Hyviä kasvamaan nämä meidän anopinhampaat. Sama ongelma kuin kissanpentujen kanssa että pitää hommata kodit ylimääräisille. Tänä syksynä se on ollut helppoa ja olen saanut sen yhdistetyksi opetukseen. 

Meillä oli ollut sana "vauva" suomen kurssilla, joten käytin sitä kun näytin kuvia ipädiltä ja kerroin että kasvini on saanut vauvoja. "Kasvi": selitin kädellä elehtimällä miten lapsi kasvaa ja puu kasvaa. Sana "kukka" tunnettiin mutta kun tämä ei ole kukka, en halunnut käyttää sitä. 

Olin vienyt yhden näistä mukanani tunnille ja heti kun kysyin kuka halusi sen löytyi halukkaita. Lupasin tuoda seuraavana päivänä parille muulle "vauvan". Myöhemmin roudasin porukalle myös anopinkieliä. Mukavaa huomata miten haluttua kamaa nämä vaatimattomat kasvit ovat. Maahanmuuttajille ei ole koteihin vielä kertynyt muuta kuin välttämätön - jos sitäkään - kun ovat toisesta maasta tänne tulleet ja alkaneet asettua asumaan. Meille kantasuomalaisille sen sijaan on kasaantunut vaikka minkämoiset paljoudet tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tavaraa kaappeihin ja huoneisiin. Eilen lahjoitin ylimääräisen sateenvarjon yhdelle oppilaalleni kun lähdimme sateessa retkelle eikä hän omistanut sellaista. Retkemme suuntautui kirpparille, mistä yksi toinen olisi halunnut ostaa sateenvarjon, mutta siellä ei sattunut juuri olemaan. Hän löysi hyvät kengät kuitenkin. 

Tätäkin kuvaa oli kiva näyttää ja kertoa että mieheni on maalannut lipaston. Kurssillani on nimittäin kaksi maalaria, jotka haluavat oppia suomea ja saada töitä maalareina. Itse asiassa toinen heistä hyväksyttiin juuri maalarikoulutukseen ja hän jätti meidän ryhmän. Halasimme haikeasti mutta ihanaa että hän pääsee eteenpäin. 

Kokoon taitettava sänky kotimme kellarissa. Ilahduin kovasti kun meille tuli tilaisuus lahjoittaa tämä hyvään tarpeeseen. Kävi ilmi että afganistanilaisen oppilaani neljästä tyttärestä kaksi nukkui lattialla. Perhe on ollut Suomessa kaksi vuotta mutta rahat eivät riitä ihan kaikkeen tarpeelliseen. Sovin oppilaani kanssa - kuvia näyttämällä ja osaamiani persian kielen sanoja käyttämällä - että mieheni ja minä tuomme heille sängyn perjantaina koulun jälkeen. Niin teimmekin. Mieheni tuli Pasilaan ja ajoimme kaikki kolme yhdessä Ruoholahteen. Osoitetta oppilas ei muistanut mutta osasi neuvoa paikan päällä minne ajetaan. Yllätykseksemme meille tarjottiin maukas ateria, riisiä, kalaa, kanaa. Tuoksu muistutti iranilaisten ystäviemme ruuista. Hyvää oli. Saatoin pitää keskustelua yllä koska isäntäväki ( = oppilaani ja hänen miehensä ) osaavat hieman suomea ja minä osaan hieman persiaa. Miehenikin yritti vähän puhua. (Hih.)

Tulee hyvä olo kun saa auttaa ja ystävystyä. Samalla koti kevenee turhasta tavarasta.  Tämä on siinä mielessä mukavampaa kuin kirpparille lahjoittaminen että tietää kenelle tavara menee.