Marjatta Kurenniemi, Toivoisin että asuisin kuussa

Kirjailija: Marjatta Kurenniemi

Teos: Toivoisin että asuisin kuussa

Kustantaja: WSOY (2018)

Sivuja: 144

Juhlakirja, koonnut Ismo Loivamaa

Kannen suunnittelu: Sanna Mander

Ekstraplussaa: Kotimaista, perinteistä, ajatonta

Kirjanautintomme alkaa jo ennen satuja ja runoja. Värikäs kansikuva, ensimmäinen kuva-aukeama, johdanto ja esipuhe, sisällysluettelo... aah. 

Kurenniemi (1918-2004) oli viiden lapsen äiti, jolla oli aina lastenkirja tai käännöstyö tekeillä. Hän käänsi isot määrät Tammen kultaisia kirjoja ja kehittyi urallaan avarakatseiseksi satutädiksi. Rakkaus lapsiin ja luontoon heijastuu hänen tuotannostaan. Satuja ja runoja leimaa humoristisuus, sanoilla ja ajatuksilla leikkiminen, luovuus. Mittarimato saa tuhatjalkaisen laskemaan jalkansa ja siltä löytyy yksi ylimääräinen jalka. Siinäpä kumma tilanne, mutta se olikin runojalka. Voikukka pöyhkeilee muille kukille, mutta saakin nenilleen kun lopuksi tuuli puhaltaa sen alastomaksi. Vattumato asuu sievässä punaisessa talossa ja maistaa punaista puuroa punaisen valon loisteessa. 

Satujen ja runojen nimet houkuttelevat lukemaan jokaikisen. Lukuhimo alkaa viimeistään niiden nimistä ellei kirjan ulkoasu ja esittelyt ole sitä jo herättänyt. Huvittaa tuo "Satu elefantista, joka ei tiennyt kumpi pää on kumpi" (sivu 100). Se osui silmiini melkeinpä kaikkein kiinnostavimpana, mutta saa vielä hetken odottaa. Olen nimittäin vasta sivulla 97. Vetovoimainen nimi on on siltäkin sivulta alkavalla tarinalla: "Kääpiö Känkkä ja Jättiläinen Jäkälä". 

Kuvitus, kuten sanallinenkin sisältö, tarjoaa lukijan (ja lukemista kuuntelevan lapsen) mielikuvitukselle runsaasti liikkumavaraa. Pakko ihmetellä, ihastella, hymyillä. Uteliaisuus herää, alkaa kihelmöidä. Antakaa lisää, tämä on hauskaa! 

Asennekasvatusta, naisen asemaa, ympäristönsuojelua, manifestiä voi havaita rivien väleissä (ja riveilläkin). Ei ole mitään höpöhöpö - loruilua, ellei sitten itse lue tekstiä tyhjäpäisesti. 

Hihii, mitä pitänee sisällään se kertomus johon tuo kuva liittyy? Voi ruveta keksimään tarinaa ennen kuin lukee mitä Satutäti on satuillut. 

Lisätietoja voimme lukea WSOY:ltä: klik.

ja Adlibriksestä: klik.

Juhlateoksesta ammennan aarreaitallisen iloista lukemistoa. Luen vähitellen, säästellen ja maistellen, mutta voi voi, tahti kiihtyy sitä mukaa kun sukellan näihin maailmoihin ja uusiin näkökulmiin. Takakansi tulee kohta vastaan. Vaan eipä muuta kuin kirja hyllyyn ja aina uudelleen esiin. Kestää monta lukukertaa.