Tummaa kahvia ja aivan hirveä leffa

ORAVA (Facebook-muistoistani)

Päivänhattu. Rudbeckia.

Kokeilimme meille entuudestaan tuntematonta kahvia, ruotsalaista tummaa paahtoa. Miellyttävä maku, ei kovin erilainen kuin tuttu vaaleampi suomalainen kahvimme. Yhden kupillisen perusteella en vielä osaa sanoa muuta. Tähän voisi tottua, mutta kun se toisaalta on tavallista kalliimpaa, emme tunne houkutusta vaihtaa. 

Luin jostain että tumma kahvi on vatsalle ystävällisempää kuin vaalea, samoin kofeiiniton kahvi. Koska juon vain yhden kupin aamulla ja toisen iltapäivällä, ei ole tullut vatsavaivoja. 

Ei hassumpi idea tällä hetkellä juoda iltapäivisin tuota tummaa ja aamuisin vaaleaa. Meillä on sopivasti kaksi kahvipurkkia. Jos systeemi miellyttää, voisimme ostaa tämän loputtua ruotsalaista Karismaa. Se on hyvää, muistaakseni ranskalaistyyppistä. Ei halpaa. 

Kerran menin ystäväni Mirjamin kanssa kahvilaan jossa myytiin vain ranskalaiskahveja. Tilasimme sellaiset. Hän maistoi omastaan, pisti sen sivuun ja sanoi: En pidä sen mausta. Jätän juomatta." Aloimme jutella ja siinä samalla hän huomaamattaan joi koko korkean mukillisensa tyhjäksi. 😀

RIPLEY'S GAME. (2002) Hirveä elokuva. Aivan hirveä. Murhaaja kuristi junan WC:ssä miehen, sitten toisen ja lopulta kolmannen. Uhrit menivät kohtaloonsa kuin lampaat jonossa. Olipa muuten tilaa ensimmäisen luokan toiletissa, melkein muistuu mieleen vanha klassikkoleffa, Marxin veljekset laivan hytissä. 

Kamalan vangitseva tarina, ei voinut lopettaa katsomista, vaikka kauheudet alkoivat. Oli pakko mennä eteenpäin ja saada tietää mitä tapahtuu. 

Laadukas filmi aiheesta huolimatta ja upea musiikki, hieno ympäristö Italiassa. 

Meille tuodaan juuri uusi pesukone. Pitää lähteääää . . .