Ihan sattumalta eilen ajattelin yhtä vanhaa muistoa, ja sitten blogikaveri kertoi kissaongelmastaan. Tästä lienee hänelle hyötyä kissan hepuloidessa, joten postaan muistoni. Lue kissan tapauksesta täältä: Hurmaava Itsemurha
Kasvatustiedettä opiskellessani yksi luennoitsijoista, psykologi jopa, kertoili seuraavaa. Hän tuli kotiin ja kuuli vaimolta että koira oli aamulla syönyt leivän pöydältä naisen kääntäessä selkänsä. Hän siitä koiraa moittimaan: “Tuhma, mitä sinä semmoista menit tekemään. ettet häpeä:” Muistakaa että hän oli psykologi jopa. Ja vieläpä. Koira ulisi onnettomana, koska eihän se osannut järkeillä ja yhdistää uhoamista jo aamulla tapahtuneeseen omassa aikaperspektiivissään. Siitä lähtien kun psykologi astui huoneeseen samasta ovesta mistä oli astunut ja alkanut luontokappaleelle möykätä, koira peräytyi ulisten pöydän alle. Jos psykologi tuli toisesta ovesta sillä ei ollut vaikutusta. Sekä koira että psykologi oppivat, mutta eri tavoin. Psykologi saattoi analysoida tapahtuneen ja siitä luennoidakin kasvatustieteen opiskelijoille. Minä siirrän sosialisaationa samaa oppia eteenpäin vielä vuosien jälkeen. En muista miltä mies näytti tai mikä oli hänen nimensä. Tuskin Pavlov kuitenkaan. Jokaisessa koiran omistajassa piilee Pavlov. Koulun psykologiasta muistamme (ko?) ehdollistumisen. Googeloikaamme Pavlov ellemme muista. Tuon psykologin sijassa olisin varmaan korjannut töpeksintäni käyttämällä aina sitä toista ovea ja varomalla enää toiste vaatimasta eläimeltä samaa kuin ihmiseltä.
Olipa kiva raportti. Kiitos sinulle, Autsaideri. Rodullakin on varmaan tekemistä koiruleiden älynlahjoissa. Olen tuntenut pari ällistyttävän viisasta labradoria. Toivottavasti ne ajattelivat samaa minusta :)
VastaaPoistaNyt kisu on alkanut antaa anteeksi sen, että vein sen eläinlääkäriin. Hitaasti, mutta varmasti. Kyllä se silti satutti, että oma lemmikki pelkää vaikka sille on aina halunnut pelkkää hyvää.
VastaaPoistaEiköhän se tästä, pikku hiljaa. Voin vain kuvitella mikä mekkala syntyy, kun kuukauden päästä on taas uusi eläinlääkärireissu...
Ulkis ja Brimski,
VastaaPoistaIntouduin etsimään kuvia tutuista lemmikkieläinkavereistani ja suunnittelemaan postausta. Saa nähdä löytyykö tähän kiireeseen vai myöhemmin. Eläimet on hurjan hellyttäviä. Tulee nyt vaan mieleen Brimin kissasta miten surullista on kun jotain tapahtuu lemmikille. En ole sen pelossa koskaan toteuttanut pystykorvahaavettani, vaikka tosin enimmäkseen siitä syystä että en ole kestänyt ajatusta pystiksestä ikävöimässä isäntäväkeä meidän poissaollessa. Mutta hellanlettas, ajatelkaa pientä pystiksen pentua... uuuh aaah pienet korvat ja kiekurahäntä .... iiii, tahtoo pystykorvan pennun, heti!
Ai niin, Brim, oheinen kuvani on sinun leikkaamasi, heh. Kiitti taas kerran nörttiavusta. Tuleekohan minustakin nörtti kun ahkerasti opettelen? :D
VastaaPoistaJokaisessa meissä asuu pieni nörtti. Se pitää vaan houkutella esiin :)
VastaaPoistaJossain oli koirarotuja pistetty järjestykseenkin älykkyyden perusteella, jos en väärin muista ykköseksi oli selviytynyt villakoira. Mutta tuossakin testissä oli muistaakseni testattu älykkyyttä aika kapea alaisesti, eli lähinnä oppimisnopeuden yms. perusteella.
VastaaPoistaJa onhan se niinkin että esimerkiksi afgaania pidetään tyhmänä koirana, koska se ei ole kiinnostunut tottelemaan omistajaansa. Mutta onko se sitten tyhmyyttä, ettei suostu esittämään vaikka kuollutta käskystä? Tai jotain muuta ihmisten keksimiä hassuja temppuja? :D