YKSITYISTUNTEJA

Asiakas soittaa minulle. Hän haluaa italian yksityistunteja. Kuuntelen mitä hän kertoilee aikaisemmista opinnoistaaan, taustastaan yleensä ja toiveistaan. Minulle muodostuu kuva ulospäin suuntautuneesta positiivisesta italialaisen impulsiivisesta aikaansaavasta ihmisestä jonka päällä ei sammal kasva. Päätän ottaa tämän opiskelijan. Olen jo pitkän aikaa valinnut Hercule Poirotin tapaan työtarjousten joukosta vain itseäni kiinnostavat. Sovimme että lähetän ehdotukseni ja hintatarjouksen sähköpostitse. Minkä sitten teenkin. Samalla laadin alustavat suuntaviivat opetukselle. Aloitan ehdottomasti ääntämisestä. Kun se on kunnossa alamme rakentaa kunnollista kielitaitoa. Noin aion edetä.

Hän vastaa meiliini, hyväksyy hintani mutta sanookin nyt että tuo toisen ihmisen mukanaan ja toivoo keskustelutunteja. Rakennelmani kaatuvat. En aio mainita että veloitan kahdesta enemmän kuin yhdestä. Raha on nyt sivuseikka. Pääasiaksi minun mielessäni on noussut hänen kielitaitonsa, se millä kaikkein parhaiten annetussa ajassa saan hänen italiansa vankaksi.

Sen rahan minä itse ansaitsisin helpoiten pitämällä “mitä nyt tässä vähän höpistään italiaksi ja pidetään hauskaa” istunnon, mutta en hetkeäkään harkitse tyytyä “asiakkaan pitää saada mitä asiakas haluaa” ajatteluun. Eihän asiakas voi tietää mitä haluaa ennen kuin saa informaatiota vaihtoehdoista. Aion kertoa hänelle mitä eroa opiskelulla on ensimmäisen suunnitelman mukaan ja toisen suunnitelman mukaan. Se jälkeen hän voi itse päättää kumman haluaa.

Yksityistunti yhdelle ihmiselle on kokonaan hänelle. Tunti kahdelle on jaettu. Molemmat menettävät oppimistehosta. Vastausvuoroja tulee vähemmän kuin yksin, joutuu odottamaan sen ajan että toiselta korjataan jotain kohtaa missä itsellä ei ole ongelmia. Sitten isompi juttu. Järjestelmällinen opiskelu voittaa pelkän juttelun moninkertaisesti. Ymmärrän että tämä henkilö todennäköisesti kammoksuu kielioppia ja teoriaa yleensäkin. Vaistosin sen jo siitä kuvasta joka minulle välittyi puhelimessa. Oletan että hän toivoo siitä syystä keskustelua. En opeta kuivasti enkä teoreettisesti. Tämä puoli asiasta minun on nyt seuraavaksi hänelle tiedotettava. Valitkoon vasta sen jälkeen miten haluaa opiskella.

Bisneksille olisi turvallisinta ellen sanoisi mitään. Asiakas saisi sitä mitä haluaa tietämättä muista vaihtoehdoista. Infoni voi jopa ahdistaa häntä ja hän luopuu koko hankkeesta ja vie rahansa jonnekin vähemmän tiukkapipoiseen kielikouluun. Se riski minun on otettava. Minulla ei ole liikenaisen etiikka vaan opettajan. Sille joka tulee ohjaukseeni haluan antaa parasta laatua. En pakottamalla, vaan kertomalla vaihtoehdoista, joista maallikko ei ole tietoinen.

Aika/hintasuhde on sellainen mitä oppilaan on vaikea arvostella. Paljonko oppii tunnin aikana tämän opettajan kanssa verrattuna siihen mitä oppii jonkun muun opettajan kanssa? Tehdäänkö tässä pelkkää halkopinoa vai saako tämä opettaja minut näkemään suuria kokonaisuuksia, kielen sisältä löytyviä periaatteita, saanko oivalluksia hänen avullaan...? Noita alkaa yleensä aavistella vasta kun on kokemuksia monesta opettajasta ja kurssista. Maksa ensin, kadu myöhemmin. Tai jos hyvin käy et kadu.

‘’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’

Ei ole toistaiseksi tarvinnut mainostaa ja markkinoida koska minulla oli jo asiakaspiiri firman perustaessani ja asiakkaita on riittänyt, mutta jos kirjoittaisin esitteitä, millä ihmeellä puristaisin ylläolevan lyhyeen ymmärrettävään muotoon?