Hassu muistui mieleen ja hihitytti. Moneen monituiseen kertaan koettu tilanne: Odotan kieliryhmäläisiä tulemaan huoneeseen, ensimmäinen astuu sisään, katselee ympärilleen ja lausahtaa: "Eihän täällä ole ketään!"
Toinen suosikki: "Oonksmä eka?" Siihen olen joskus sanonut (sillä kielellä minkä tunti on alkamassa): "Ei kun minä olin eka."
Seuraavien on kiva tulla sisään kun me hymyilemme tuolle. Joskus meitä on ryhmässä 8 ihmistä ja opettaja. Sillekin on pakko hymyillä..
.
Tasta tuli ihan mieleen omat lukio aikaiset luokkaan astumiset, jolloin ei millaan olisi halunnut olla eka... Ettei vain tulisi nortin mainetta ;o) Sen ikaisena oli aivan eri asteiset huolet kuin tana paivana ;o)
VastaaPoistaBonjour :)
VastaaPoistaLukioaikoina taisi huolena olla useinkin että ei vaan olisi erilainen kuin muut, siis juuri esim. ekana luokassa. Eipä tosiaan enää moiset huolet paina, jeee....
niin, me näkymättömät :)
VastaaPoistaHyvin sanottu :) The Invisible Ones.
VastaaPoista