No onkos tullut pääsiäinen?

Kellarissa osui silmiin tukeva keltainen säilytyslaatikko ja keksin että sehän sopii mainiosti pääsiäistavaran varastoimiseen. Löytyy tarvittaessa helposti laatikkovuorien joukosta. Valkoista kanaa sinne ei saanut sullotuksi kenkälusikallakaan, mutta muut kanat ja kukot mahtuivat ja pääsiäispossut sekä tiput.

Pitää vielä etsiä keltainen silkkipaperi ja muut askartelujutut - juu, ja suomalaisesta pääsiäisperinteestä kertova kirjani. Vaikka kaikki asiaankuuluva kama ei tähän hätään löytyisikään, laatikko on helppo paikantaa myöhemmin ja heittää lisää rekvisiittaa sisään. Esimerkiksi pääsiäisaikaan sopivia lautasliinoja. En muista onko meillä niitä.

  Kansi kiinni et voilà ! Voilla leivotun keltainen. 

Tilhet palasivat seuraavana päivänä popsimaan orapihlajanmarjoja pensasaidastamme. Otin varovasti kuvia ikkunalasin läpi ilman sanottavampaa menestystä. Sadetta ilmassa, mikä vaikeutti tehtävää. Iloinen pyrähtely ja puputus sulostuttivat yhtä kaikki päivääni. Parven lehotettua takaisin taivaisiin, sain todeta että pensaat oli putsattu. Kaikki kelpasi. 

  Kesy tilhi joka antoi kuvata itsensä. Poseerasi liikkumatta kuin ammattilainen.

Hyvä että mieheni esti minua viemästä tipua kierrätykseen,

kun kysyin saako tämän viedä.

Nämä englannin fonetiikan ja intonaation opukset

lähtevät kierrätykseen, siitä olimme yhtä mieltä.

Emme aio lukea niitä enää.

Astiavitriinin maalaus on alkanut. Kuvassa kaappi oli vielä "alasti". 

I call this picture:

"Waiting for a coat of paint"

( = Maalikerrosta odottaessa )