Helsingin Alppiruusupuistossa

Kävimme juhannuksena Haagan Rodopuistossa. Tämä oli toinen kerta. Viimekesäisestä käynnistämme postaus täällä: Linkki.  Silloin oli sateista, tosin sade taukosi kun pääsimme perille. Hyvä olikin, koska hetkeä aikaisemmin oli tullut vettä kuin aisaa. Ystäviemme Annikan ja Rogerin seurassa puistoon tutustuimme. He asuvat kävelyetäisyydellä. Saimme puistokäynnin oheen kutsun lounaalle heidän kotiinsa. Siitä sukeutui oikein miellyttävä iltapäivä.

Nyt olikin puskissa vipinää kun poutasää ja juhannusvapaat vetivät  ihmisiä paikalle. Piti aina odotella tovi ennen kuin väenpaljous harveni ja saattoi ottaa kuvia. Kameroita ja kännyköitä näkyi yhdellä jos toisella. Kaunista kuvattavaa riitti. Aloitin noista upeista mäntyjen latvoista (ihmisten päitten yläpuolella). Joihinkin jäi pari päälakea mutta skalpeerasin ne kuvista pois.

Olisin mielelläni kuvannut tunnelmallisia riippusillan näköisiä kulkuteitä, mutta ei onnistunut, koska ihmisiä meni ja tuli kaiken aikaa. Viimevuotisissa kuvissani on jokunen sellainen. Katsotaan sieltä ja ihaillaan niitä. Samanlaisia ne olivat silloin kuin nytkin. 

 Ihastuttavat kukkaryöpyt.

 Pinkkiä, pinkkiä, paljon pinkkiä.

 Herttaisena kontrastina valkoista.

  Tämä on kuulemma ollut erityisen runsaskukintainen rodokesä.

  Katsokaa nyt tätäkin röhellystä.

 Aah, atsaleapuolella keltaista.

Oranssit jäivät tällä kertaa kuvaamatta.

Pieni uuvahdus voitti minut loppupuolella.

Kävely, seurustelu, väenpaljous, kuvaaminen, ihanat tuoksut...

 Summa summarum: tired, but happy.

Väsyttää suloisesti, en jaksa ääntää rododendron,

ehkä huomenna 😀