Arne Dahl, Rajamaat

Kirjailija: Arne Dahl
Teos: Rajamaat (2017)
Kustantaja: Into Kustannus
Alkuperäisteos: Utmarker
Suomentaja: Kari Koski
Sivumäärä: 357
Oma kappaleeni: Lahja kustantajalta. Kiitos.

Tilattavissa esimerkiksi täältä: Adlibris.

Nyt olen vihdoin lukenut yhden kohutuista ja kehutuista Arne Dahlin rikosromaaneista. Ylistys on ansaittua. Lukeminen oli vaativaa; vuoroin ihailin kirjailijan tietoja ja taitoja, vuoroin eläydyin tarinaan peläten, jännittäen tai ihmetellen... yhdessä kohdassa totesin että nyt en tiedä enää mistään mitään... sitten juttu taas hiukan selkiytyi. Case ei täysin closed lopussa, vaan jäi osin avoimeksi, eli saanemme jatkoa. Riittävän closed kuitenkin: saatoin hengähtää helpotuksesta huomatessani että tarinan päätös oli paljon parempi kuin olin pelännyt. Uhreja pelastettiin. Välillä tuntui kuin minua(kin) olisi vedetty mankelin läpi mutta lopputuloksena otsaryppyni silisivät. 

Erittäin hyvä suomennos, mikä vielä erikseen mainittakoon. Köpelöt käännökset ovat yhtä tuskaa. Joskus olen sellaisen joutunut jättämään kesken. Nyt sai keskittyä olennaiseen ja kulkea sujuvassa suomen kielessä. Kustantajilla on aina osuvia mainesanoja joilla he kuvaavat kirjoja. Tiheätempoinen ja nopeatempoinen, sanotaan Rajamaista. Hatunnosto suomentajalle kun säilytti tempon.

Täältä voi lukea kirjasta ruotsiksi: Linkki.

Katsokaas tätä lainausta: "Hissi nousi pohjakerrokseen, P:hen. P:n alapuolella ei ollut yhtään painiketta." (sivu 152) 

Siinä lukiessa ajatus solahti sivuraiteelle. Mitä jos hississä olija haluaisi palata alimpaan kerrokseen pohjakerroksesta? Sinne ei siis ollut painiketta. Luin eteenpäin samalla kun tuota pähkäilin. Kas, se selvisi muutaman sivun päästä. Alas pääsi jotain koodikorttia käyttämällä. Tuo oli pienenpieni esimerkki siitä miten Dahl osaa laittaa meidät miettimään. Hänellä on kyky kertoa sillä tavalla että lukija joutuu aprikoimaan mistä ihmeestä on kyse.   

Dahl ei päästä meitä helpolla. Monenlaista piinaa pitää kestää tutkimusten tuoksinassa. Yhdessä pahassa kohtauksessa rohkenin epäillä että tukkani oli kirjaimellisesti pystyssä mutta en ehtinyt ottaa selfietä siitä todisteeksi koska oli pakko lukea lisää, ja lisää. 

Epäillyn murhaajan henkilöhahmo ja tausta ovat mitä oudoimmat. Toisaalta voi käsittää että hänestä sukeutuu kostaja. Jos hän olisi valinnut erilaisen tien hänestä ei tietenkään olisi tehty rikosromaanin henkilöä. 

Mietiskelin lukiessa ihmiskohtaloita. Sitä miten asennoidumme kiusaajiin, ketkä valikoituvat uhreiksi, onko karman laki olemassa, kostaako maailmankaikkeus pahat teot... 

Kaduin välillä että olin alkanut lukea, niin piinaava ja ahdistava teos oli paikoitellen. Mutta: Dahlilla on taito virittää jännitys ja sitten hypähtää ahdistuksesta helpotukseen. Lopputulema: Ahdistukset haihtuivat. Olin tyytyväinen että sain lukea tämän helvetillisen tarinan. Saatanpa lukea lisääkin, kunhan niskavillat laskeutuvat. 

Aloin tässä vaiheessa muistella että blogikaverilla oli yksi Arne Dahl - kirja-arvio jokin aika sitten. Toden totta ! Sama teos jopa. Mummo matkalla kertoili elokuun alussa Rajamaat - lukukokemuksestaan: Linkki. Lisäbonus ja oiva yllätys: Hän linkitti Joken blogiin, Arne Dahlin teosten postaukseen: Linkki. Juuri kun olin saanut innostuksen tutustua Arne Dahliin paremmin. Mikä onnenpotku 🙂 Kiitos Mummo matkalla. Kiitos Joken lukunurkka.