Tervetuloa syyskuu

Piiraita, keittoja ja uunivuokia mielessä syyskesän edetessä. OIkein hykerryttää suunnitella. Omenasato ei ole kummoinen tänä vuonna. Meillä on pienemmässä puussa kolme omenaa, isommassa ei kai sitäkään, vaan kaupasta saa, rahalla.

Kaupan omenoita ja niiden jatkeeksi kaupan mansikoita. Lidlissä oli mauttomia hollantilaisia mutta piiraaseen sopivat. Mansikoita näyttäisi nyt saavan pidempään kuin ennen. Kesän tulo viipyili alkupäässä, pidentyköön nyt vastaavasti.

Tarhapiisku aloittelee kukintaa.

Ah, ihanat keltaiset syksyn kukat.

Kun kävin Into Kustannuksen 10-vuotisseremonioissa Kaapelissa muutama päivä sitten, katselin samalla Ruoholahtea. Pääsin kotoa bussi - juna - metro - yhdistelmällä vajaassa tunnissa perille. 

Vaikutelmat: Kiireisiä ihmisiä metroasemalta katuvilinään ja kadulta metroon. Kuvissa ei sattumalta näy, mutta väkeä oli liikkeellä, reippaan oloista. Malttoivat pysähtyä ja neuvoa minua kun mennessä kyselin missä suunnassa Kaapelitehdas on, ja tullessa mihin suuntaan pitää kulkea jotta osuu metroasemalle. Olin itsekin yksi niistä katukuvassa ripeästi eteenpäin tarpovista kansalaisista. 

Arkkitehtuuri ei järin komeaa eikä viehättävää, mutta uutukaista ja siistiä kuitenkin. Tehokasta. Ja meri on lähellä. Se tuo oman lisänsä kaupunginosaan. 

Kotiin palatessa meidän pihakeinussa loikoili komea katti, raukeana. Taisi viihtyä pihan rauhallisessa tunnelmassa loppukesän leudossa ilmassa. Olikohan riehunut kun maassa lojui hortensian kukkia siellä täällä? Eilen ei kissa olisi enää voinut nauttia keinun mukavuudesta.  Keinuvanhusta ei nimittäin enää ole. Päätimme purkaa sen. Tuli syyshortensialle paremmat tilat levitellä oksiaan, ja meillä on maatilkulle käyttöä. Laajennamme siihen mansikkamaatamme. Vadelmien kasvattaminenkin on päässyt vauhtiin. Ennustelemme ensi kesälle hyvää satoa. Mitäs me farmarit, heh.

Elonkorjuu- ja satoajatuksin: mahtavaa syyskuuta kaikille 🍁