Kirjailija: Riad Sattouf
Teos: Tulevaisuuden arabi 2.
Tarina lapsuudesta arabidiktatuurissa jatkuu
Kustantaja: WSOY (2016)
Alkuperäisteos: L'Arabe du Futur. Une jeunesse au Moyen-Orient 1984-85
Graafinen suunnittelija: Riikka Turkulainen
Suomentaja: Saara Pääkkönen
Laji: Omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani
Sivumäärä: 160
Mistä sain: Kustantajalta. Kiitos.
Yleisvaikutelma: Mukaansatempaava teos
Luin aloitusosan, Tulevaisuuden arabi 1:n vuonna 2015 ja ihastuin siihen täysillä, vaikka vähän kauhistuin joitakin tarinan sisältämiä julmuuksia. Yhtä kaikki, piirokset ja tarina tekivät minuun suuren vaikutuksen, ja kovasti mielissäni luin toisen osan nyt runsas kaksi vuotta myöhemmin. Kolmaskin osa on jo suomennettu. Kaikki kriitikoiden kehumia. Yhdyn heihin.
Ensimmäinen postaukseni on luettavissa täällä: LINKKI. Sitten on olemassa blogientryni jossa raportoin osallistumisestani WSOY:n Sarjakuvatapahtumaan 2015. Siinä näemme kahdessa kuvassa kääntäjä Saara Pääkkösen. LINKKI.
Tulevaisuuden arabi 2:ssa pikku Riad on 6-vuotias ja edelleen vaaleakutrinen. Hän lähtee Ranskassa vietetyn kesäloman jälkeen syyrialaisen isänsä, ranskalaisen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa Tirma'lan pikkukylään Syyriaan, ja alkaa siellä käydä kyläkoulua. Tapaamme alussa kammottavan naisopettajan ja kertomuksen lopussa vielä hirveämmän miesopettajan. Eletään Hafez al-Assadin diktatuurissa.
Kirjan kansien väliin mahtuu monta inhimillistä henkilöä ja tapausta ja myös epäinhimillisyyksiä. Lukiessaan voi miettiä sivistystä ja kulttuuria. Se mikä yhdessä kulttuurissa on kunnioitettavaa ja oikeudenmukaista ei välttämättä ole sitä toisessa. Islamissa kunniarikokset ovat aika pitkälle yleisiä ja hyväksyttäviä, yhden esimerkin mainitakseni.
Raaistaako väkivallalle altistuminen ihmistä? Muistelen kohtausta jossa isä vei Riadin ampumaan varpusia ruuaksi. Ensin poika oli peloissaan ja järkyttynyt, mutta pian tunteet laimenivat.
Piirrokset ovat kivoja. Tykkään eritoten Sattoufin tavasta dokumentoida näkemiensä juttujen ja ihmisien yksityiskohtia kirjoittamalla sievästi selittävän sanasen niiden kohdalle.
Luku- ja kirjoitustaidon opiskelua.
Kirjan lopussa poika oppii lukemaan ranskaakin.
Tintti-sarjakuvista.
Kenraalin poika yrittää juonitella, mutta juoni kääntyy häntä itseään vastaan kun isänsä moittiikin häntä heikoksi.
Ekan osan ja tämän välissä olen lukenut toisen mestarillisen sarjakuva; Satrapin Persepoliksen. Se sisältää samantapaista tavallisuudesta poikkeavaa oivaltavaa tarinointia. Eri kielialuetta (persiaa) mutta vastaavaa kulttuuria ja islamin vaikutusta. Diktatuurin läsnäoloa ja osin samankaltaista historiaa.







Mielenkiintoinen postaus, kiitos tästä. Kiva kuulla, että sarjakuvaromaani toimii. Itselleni tämä genre on lähes täysin tuntematon. - Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaEnpä minäkään ole vielä monta sarjakuvaromaania lukenut, ellei Lucky Lukeja lasketa 🙂
PoistaTäytyy pitää silmät auki jotta näkee kun tällaisia tulee lisää vastaan.
Maailmankirjallisuuden klassikoista on myös tehty sarjakuvaversioita.
Have a good rest of the week 🌹
En yleensä lue sarjakuvia mutta tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaKunniamurhat ikävä kyllä myös täällä arabiväestön keskuudessa silloin tällöin, aina niin surullista ja tarpeetonta.
Minäkään en usein harrasta sarjakuvia. Hienoa kun löytää jotain näin upeaa.
PoistaKunniamurha on murha, siitä kunniasta voi olla montaa mieltä. Oikeutetaankohan
se islamin ja/tai koraanin avulla?
Kiitos esittelystä♥ Tuossa oikein joutui miettimään koska onkaan tullut viimeksi sarjakuvia luettua..tovi on vierähtänyt:) Mukavaa syksyistä viikkoa♥
VastaaPoistaHyvä kysymys itse kullekin. Enpä minäkään heti muista milloin viimeksi luin sarjakuvaa. Eikun kesällä luin Aku Ankkaa italiaksi 🐥Mutta omaelämämkerrallinen sarjakuvaromaani on tietenkin vähän eri asia 😀 Ihanaa syksyn jatkoa 🍁
Poistalukenut Marjane Satrapin kirjan Iranista.
VastaaPoistaMinä olen saanut käsiini vain sen sarjakuvaromaanin ekan osan.
PoistaTässä yksi kirjabloggaus :
http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2017/10/marjane-satrapi-persepolis-1-ja-2.html