Nihtisillan kierrätyskeskuksessa

Pari vuotta sitten vierailin päiväkotiryhmän kanssa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa Espoossa (Kutojantie 3) kun opetin suomea ulkomaalaisille äideille lapsineen. Perjantaina ehdotin miehelleni että tehtäisiin tutkimusmatka sinne ja katseltaisiin kaikkea rauhassa. Siellä on hyvin isossa tilassa siististi esillepantuna astioita, vaatteita, leluja, kirjoja, valaisimia, huonekaluja, käsityö- ja askartelutavaraa... monenmoista. Yksi osasto yllätti taiteellisuudellaan; kuin oltaisiin astahdettu nykytaiteen museoon. Rumpu vangitsi ensin katseeni (tykkään rummuista) ja sitten aloin katsella että mitäs nämä erikoiset kalusteet oikein ovat.

Kyltissä lukee: "Always in trashion!" ja "Uusiotuotteet kotimaista käsityötä. 

 Lucky Luke.

Leikittelyä - kuten kyltissä sanoo.

 Somistajat ovat tehneet hyvää työtä.

Paljon kauniisti aseteltuja kokonaisuuksia joihin katse kiinnittyy. Pari vuotta sitten ekalla käynnilläni löysin yhdeltä seinältä kauniin - mutta "kalliin" pikkulaukun = 8 euroa. Katso seuraava kuva:

Tämä pariskunta riemastutti pehmojen hyllyllä. Minulla ja äidilläni oli tapana lähetellä toisillemme kirjeiden mukana Viivi ja Wager - strippejä silloin kun meille vielä tuli Hesari ja vanhemmilleni Aamulehti. 

Hesarin sarjis oli mustavalkoinen kun taas Aamulehti julkaisi sitä värillisenä. Viime viikolla otin kaikki meidän kotoa löytyvät leikkeet ja kokosin yhteen paikkaan. Samalla mieheni ja minä luimme ne läpi parin päivän aikana, hekotellen. Ajattelin antaa ne kauniisti paketoituna äidille ja isälle ensi jouluna. Aidosti kierrätyshenkinen lahja. Sitten odottelemme jospa saamme saman lahjan heiltä parin vuoden kuluttua. Olisi kiva taas uudelleen lukea strippi jossa Wagner on kietoutunut vihreään mattoon ja sanoo olevansa kaalikääryle. 

Hämmästyin kovasti kun katsoin kelloa ja näin että olimme kuluttaneet aikaa melkein kaksi tuntia! Aika kului ihan huomaamatta. Ihmettelin myös sitä että rakas puolisoni ei sanallakaan valittanut ajan venähtämistä, eikä hoputtanut minua vaikka kassan tuntumassa vielä tsekkailin koruosastoa ja kassan jälkeen katselin ilmaistavarahyllyjä uloskäynnin vieressä. Kehut hänelle. 

Tein ostoksia hillitysti. Nuo tukkasoljet tulivat tarpeeseen eivätkä maksaneet paljon. Jonkun kampanjan ansiosta ne olivat vielä halvempia kuin hintalappu osoitti. Kotona noita puhdistaessani havaitsin että ruskea hiussolki on nahkaa. 

Ilmaistavaroiden huone ilahdutti mieltäni. Vähävaraiset, esimerkiksi maahanmuuttajat voivat tehdä sieltä löytöjä. Muistan kun tuolla kävin maahanmuuttajaoppilaitteni kanssa. Yksi heistä pisti lapsensa odottamaan rattaissa mainitun huoneen ulkopuolella kun hän kävi poimimassa sieltä kaksi muovikassillista keittiötavaraa. Siellä sattui silloin olemaan runsaasti tavaraa. Nyt meidän käydessämme hyllyt olivat vajaanpuoleiset. Poimin tarjolla olevan kaman joukosta pienen valokuvakehyksen, hintalapun jäänteistä päätellen Tiimarista ostetun ja kiven näköisen, mutta huokoisen kevyen sydämen. Ja oikean aarteenkin tulin löytäneeksi. Kynttilänjalka on käsinmaalattu. Tiedän sen koska olen nähnyt äitini maalaamia posliiniesineitä iät ja ajat. Hinnoitteleva henkilökunta oli merkannut tarraan 50 senttiä. Kiitos paljon. Olen onnen suosikki. 💜

Käyttekö paljon kirpputoreilla?

Oletteko tehneet hyviä löytöjä?