Translate

maanantaina, huhtikuuta 23, 2018

Lukemistoa kierrätykseen, etanat veks ja litteämpi pannukakku


Sunnuntaina ei ihan satanut vaikka lupaili. Hyvä koska en ollut huomannut ottaa sateenvarjoa mukaan. Nursery Rhyme Time ryhmä alkoi kello 10 suomalais-brittiläisessä yhdistyksessä. Lähdin kotoa hyvissä ajoin mutta yli tunti meni matkaan. Jouduin odottamaan junaa Malmin asemalla melkein 20 minuuttia. Junia meni vain neljä tunnissa. 

Päätin hypätä keskustassa ratikkaan jotta en myöhästyisi ja pysäkillä huomasin tutut naamat: japanilaisen Amyn ja englantilaisen Markin kahden pienokaisensa kanssa. Juttelimme niitä näitä. Muun muassa kävi ilmi että sekä Mark että minä tykkäämme lukea lapsille. Hih, pikku Riko tyttönen ilmeisesti muisti sen myöhemmin, koskapa  pyysi "välitunnilla" minua lukemaan hänelle The Sailor Dog -kirjan jonka löysi lelulaatikosta. Luin sen hänelle samalla kun muut aikuiset joivat kahvia ja lapset leikkivät leluilla. Olin itse lahjoittanut sen yhdistykselle erään kirpparitapahtuman yhteydessä. Tässä kaikki kirjat jotka silloin lahjoitin.




Nämä kieltenopiskelijoiden lehdet ovat lähdössä Punaiseen ristiin.


Kirjoja jotka myös roudaamme kierrätykseen.


Ja nämä - paitsi päätin sittenkin 
olla luopumatta Dalgliesh-DVD:stä. 


Sadun Kukkaiselämää - puutarhablogista sain verrattoman vinkin tuotteesta jonka avulla pääsee etanoista eroon. Ostimme etanarakeita Bauhausista. Halvempia siellä kuin K-raudassa. Kiitos paljon, Satu ! 

Hyi puistatus sentään että niitä kuorellisia etanoita ryömi joka paikassa viime vuonna. Yksi oli jopa kiivennyt ylös talomme seinään, missä jökötti pari päivää, kunnes hävisi. Lintuko sen vei vai itsekö poistui? 


Yritin leipoa samanlaisen tavanomaista ohuemman pannukakun millaisen äitini oli tehnyt kun pääsiäisenä kävimme, mutta ei siitä tullut hyvä. Pääsi kärähtämään päältä. Täytyy jatkaa kokeiluja. Ei se ihan pilalle mennyt ja söimme sen kyllä, mutta kun on saanut maistaa mestarin tekemää pannukakkua, ei siihen voi tyytyä. 


Hasta luego, hasta la pasta y hasta la pannukakku!



12 kommenttia:

  1. nuo vanhat Eeva-kirjat on kivoja, tein vain yhden ison pannukakun nyt.

    VastaaPoista
  2. Pannukakku on kivaa ja siitä saa tehtyä erilaisia muunnoksia 🙂

    Vanhat tyttökirjat on minunkin mieleen. En tiedä miksi en tuota saanut luetuksi kovin paljon alkua pidemmälle. Pitäisiköhän vielä yrittää ennen kuin laitan kiertämään...?

    VastaaPoista
  3. Pannukakku on herkkua.

    VastaaPoista
  4. Voi pienta Paddingtonia; mitä mahtaa mietiskellä karhuherra?
    Nuo Marckin Eeva-kirjat tuntuivat jo a.D. vanhoina syntyneiltä, kuten jo aiemmin taisin urputtaa, joten...
    Pannari on lapsuushyvää, ikihyvää ja tosiaan siihen saa twistiä helposti, esim. raastamalla omenaa taikinaan. Hasta legot, mutta on se pannari matalakin sellainen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paddigton on ankarissa mietteissä 🙂 Juu, näin on täälläkin että en saanut Eeva-kirjaa luetuksi vaikka muutaman kymmenen sivua kahlasin. Pitääkin muistaa tuo omenaraaste! Lettuihin olen joskus kokeillut ja kyllä tuli meheviä! Letut ja pannarit ovat just sopivan matalia, olivat sitten milleissä tai senteissä 😀

      Poista
  5. Minun edesmennyt äitini teki myös aikoinaan hyvää pannukakkua, mutta se oli aika paksu ja siinä oli keltainen kerros päällä. Hän sanoi että ei itsekään onnistu siinä aina minä en koskaan. Ne äidit ne äidit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen kerros kuulostaa mielenkiintoiselta. Me hankimme vuosi sitten uuden lieden ja kovasti ponnistelin että opin tekemään kelvollista pannukakkua. Vanhassa uunissamme sain aikaan hyvät pannarit. Nyt kun vihdoin opin tekemään omasta mielestäni ihanaa pannukakkua niin kävikin niin että pääsiäisenä tajusin äidin pannaria maistaessani että olen pelkkä aloittelija näissä hommissa ! 😀 Yhdyn päivittelyysi täysillä.

      Poista
  6. Sinulla on soljuva teksti, mukava lukea.
    Pannukakusta sen verran, että... piti kertoa samanlaisesta mitä Nilan äiti on tehnyt. Siis minunkin äiti aina sai apnnarin päälle herkullisen kostean kerroksen. Ei lainkaan niitä ruskeita kuoriosia. En itse onnistu siinä. Mutta kerran kauan sitten jouduin paistamaan samassa uunissa, missä äitinikin aikoinaan, ja siellä se (lähes) onnistui. Päättelenkin, että uunissa sen salaisuus, vaikka kaupunkiuuni oli lapsuuskodissanikin. Toiset antaa niksiksi lisätä hiilihappujuomaa. Sillä saa aika kivan tuloksen.

    VastaaPoista
  7. Voi kiitos Orvokki ♥ siitä että sanot tekstiäni soljuvaksi.
    Ja kiitos pannukakkuvinkeistä. Ehkäpä kokeilen tuota hiilihappojuomaa.
    Uunin lämpötila, pellin sijainti, taikinan paksuus - kaikilla noilla on osuutensa.
    Jatkan kokeiluja 🙂

    VastaaPoista
  8. Etanatkin on kyllä kivoja otuksia ja niiltä pitää aina silloin kysellä onko tulossa sadetta vai poutaa:) mutta ei niitä kuitenkaan omaan pihaan halua:=)Pannukakku on sitten herkkua! Nam♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh kun kammottaa ne etanat ja rouskuttivat meidän mansikoitakin viime kesänä. 🍓 Aloimme tajuta etanaongelman vasta kesän loppupuoliskolla. Hyvä että nyt löytyi ratkaisu.

      Juu, pannukakku on kiva keksintö ♥

      Poista

Kiitos ihanista kommenteistanne. ❤️🖤 ♥ ♥ ♥

Blogissa on moderointi.
Julkaisen kommentit heti kun olen lukenut ne, mutta iltaisin en ole netissä.
Poistun noin kello 16 ja palaan aamulla.

🌺 🌸 💕 🌿 🍎 🍏
❤️ 💜 🩷 💚 🧡 🤎 💛 🩶 🩵 💙
🙂 😀 😎 🤔 😊