Pehmoilua

On siinä pehmolelu poikineen, ajattelin kun lapsikavereiden kokoelmaa katselin. Nuo kuuluvat johonkin kiilusilmäisten otuksien sarjaan. Takavasemmalla on iso hauskasti "Laktoosiksi" nimetty possu joukon jatkona. Sillä ei samanlaiset silmät. 

Aikamoiset rahasummat uppoaa lasten villityksiin. En muista että minulla olisi lapsena ollut tällaisia paljouksia, mutta toisaalta muista kun äiti tuskaili että meidän "romuja" oli joka paikassa. 

Lapset pyysivät minua valitsemaan suosikkini porukasta. Ruttunaamainen bulldogi näytti hassuimmalta. Valitsin sen ja annoin nimeksi Löpsö. Number two minun listallani näkyy tuolla vasemmalla. Se on kirahvin ja marsun risteytys, jos minulta kysytään; "marahvi". 

Ihastelin heidän kotonaan tämän sinisen nallen söpöä naamaa ja siinä kävi niin että nalle annettiin minulle kotiin vietäväksi. Siinä se nyt istuu korurasiani päällä ja vartioi aarteitani. Että voikin olla söötti naama. Eiköhän nalle ole paras ja aidoin pehmo. Tiedättekö poikkeuksia?

Kiitos ystävällisistä kommenteistanne edelliseen pehmopostaukseeni ja osanotostanne meidän putkihuoliin. 

Putkivaurio sattui 12.1. ja saimme tänne käymään yhden miehen vakuutusyhtiön lähettämänä Lassila & Tikanojasta ja toisen eri firmasta ja sitten vielä yhden tuosta ensin mainitusta. Odottelimme ja odottelimme aina muutaman päivän kun mistään ei kuulunut mitään ennen kuin itse kyseltiin perään. Nyt on 3. helmikuuta, hyväksyimme hintatarjouksen jo muutama päivä sitten ja odottelemme tietoa milloin joku tulee aloittamaan korjaustyöt. Jossain määrin alamme tottua tiskaamaan kylpyhuoneessa ja siihen että meillä on olohuoneessa tangollinen vaatteitani ja osa keittiön kaapistoa poissa korjaustoimien tieltä. Plussapuolella mainittakoon että vesivahinko ikään kuin korjaantuu itsestään ajan kuluessa eli kuivuu lattioiden alla. Pidämme peukkuja pystyssä että öisin hurisevia kuivauskoneita ei tarvita. Kustannuksista puhumattakaan. Sitä ajatellessa syömme mielellämme pahvilautasilta ja annamme tiskikoneen levätä. Se on meidän eteisaulassa keittiöstä irrotettuna. Tulee mieleen TV-sarja Middlen perhe joiden huterossa talossa yksi jos toinen paikka on rempallaan ja kodinkoneet kokonaan tai osaksi sököjä. Yhdessä jaksossa he tiskasivat vetämällä puutarhaletkun sisälle keittiön ikkunasta. 

Ensimmäinen viikko takana suomen jatkokurssia opettaessa. Luku- ja kirjoitustaidon kurssi, pienehköön huoneeseen sullottuna 14 opiskelijaa ja opettaja. Vanhat opiskelijani ja uudet näyttävät sopivan hyvin yhteen. Meillä oli erittäin hyvä aloitus. Annoin selkokieliset "järjestyssäännöt" heti kättelyssä ja ilmeisesti osasin esittää ne hyvin koska porukka noudattaa niitä. Uskoakseni he ovat samaa mieltä niiden tarpeellisuudesta. Luemme ne joka päivä ekalla tunnilla. 1. Puhu suomea. 2. Puhelin kiinni. 3. Puhelin pois ... ja niin edelleen. Perfect - mutta koputa puuta. Vieraskoreus saattaa haihtua :) Katsotaan miten toinen viikko menee. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Lähdenpä tästä lumitöihin.