Eveliina Talvitie, Kovakuorinen

Kirjailija: Eveliina Talvitie

Teos: Kovakuorinen

Esikoisromaani

Kustantaja: Into Kustannus (2019)

Sivuja: 227

Oma kappaleeni: Ennakkokappale kustantajalta 

Yleisvaikutelma: Haluan lukea uudelleen

Lisätietoja täältä: INTO.

Hyh hyh, hyönteisiä. En olisi tähän kirjaan tarttunut ellen olisi saanut lahjaksi. Vähän epäluuloisena alkua luin, vaan eikös alkanut piankin kiinnostaa. Suomalaista elämää kerrostalossa vuosikymmeniä sitten, tyttöjen kaveruutta, ihmistyyppejä, sanoisinko karikatyyrisiä. Ei mikään prinsessastoori. 

Sivulta 27 eteenpäin tarina vetäisi minut imuunsa. Siitä alkavassa luvussa mukaan astui MIES. Voi taivas mikä lahja ihmiskunnalle. Oman mielipiteensä mukaan. 

"Mies oli tiennyt jo herätessään, että päivästä tulee hyvä. Hän on tuntenut nivusissaan saakka, että pystyy valloittamaan jokaisen, jonka kohtaa. Heikoimpia tullaan viemään jalat edellä." Pesunkestävä narsisti. Sillä oletuksella luin häntä koskevat osiot ja mietiskelin mitä tapahtuu kun hänen kaltaisensa ihminen kohtaa vertaisensa. 

Kirjasta keriytyy auki dekkarin tapaista psykologista jännitystä. Siirrymme ajassa taaksepäin ja eteenpäin. Käymme Eevan ja Miran lapsuudessa 1970-luvulla ja välillä vuodessa 1987, sitten on vuosi 2006, 2007... saa olla tarkkana jos haluaa kunnolla syventyä tapahtumiin. Joissakin kohdissa on vaikeaa erottaa mikä on totta ja mikä mielikuvitusta. 

Oma lukunsa ovat mustalla välisivulla merkatut kappaleet, mielentilatukimuksen haastattelut. Ne ovat autenttisen tuntuisia, samoin kuin (olettamani) narsistin ajatukset. Kirja voisi vaikka olla dokumentti.   

Mielentilatutkimus 13. maaliskuuta 2007: (sivu 163) "Oletko omasta mielestäsi ahdistunut, Honko kysyy ja myöntää mielessään että keskustelu alkaa jo rasittaa häntä itseään. En vain ahdistunut. Olen välillä tuskissani. Haluat varmaan kuulla miltä se tuntuu. Se tuntuu siltä kuin sisälleni olisi tungettu myrkkyä, tutkittava on päässyt vauhtiin tilapäisen nuupahtamisen jälkeen. Mutta eikö ahdistuminen ole ihan tervettä, hyvä tohtori. Vai sekö on terveen merkki, että koko ajan tuntuu samalta, nainen kysyy kiihkeästi. Niin en ole väittänyt. Totta kai ihmisyyteen kuuluvat erilaiset tunnereaktiot. Miten olet toiminut silloin kun on ahdistanut. Honko kysyy. Et sinä saa minusta hullua, nainen sanoo ja kiepauttaa hiuksiaan sykerölle."

Kustantajan sivulle: klik.

Kun näin kirjailija Eveliina Talvitien kuvan takakannessa lukukokemuksen päätteeksi olin näkevinäni hänen katseessaan pilkettä. Mitä hän ajattelee? Ehkäpä: "Ei meitä naisia niin vain nujerreta." tai "Pitäkää tunkkinne." tai "Jatkoa on tulossa." (?) Toivottavasti on tulossa jatkoa. Tällä kirjoittajalla on sanottavaa.