Kirjailijat: Kaisa Happonen, Joonas Utti
Teos: Piste
Kustantaja: WSOY (2019)
Graafikko: Minttu Rantanen
Kovakantinen
Sivuja: 69
Oma kappaleeni: Lahja kustantajalta, kiitos.
Yleisvaikutelma: Mainio tarina
Lisätietoja täältä: WSOY.
Kertomisen ja lukemisen riemua, huumoria ja jännitystä. Pieniä asioita voidaan tarkastella suurennuslasilla ja sitten niistä tuleekin suuria. Maata voidaan katsoa raketista käsin. Kuvakulma ja mittakaava ovat merkityksekkäitä. Tarinoita kerrotaan ja aina ne päättyvät pisteeseen.
Kirjaa suositellaan lapsille 5 ikävuodesta ylöspäin. Ylärajaa ei tarvita. Piste.
Ihailen kirjailijan taitoa herättää lukijan mielenkiinto ja halu käännellä sivuja loppupisteseen asti. Nämä olivat lempisivuni:
Ensin meille tehdään tiettäväksi että tarinoista
on tultava loppu mutta ei sanota miksi.
Sitten julistetaan että kaikki, etenkin iltasadut
kuuraketeista ja koirista on nyt loppu.
Valot pois!
Yhden täysin mustan aukeaman jälkeen tulee tämä. Klik. Hihii.
Emme voi olla kiinnostumatta.
S
Koira näyttää liikkuvan. Taitavasti piirretty. Kiltti koira päättää yhtenä aamuna lähteä ulkoiluttamaan itse itsensä perheen nukkuessa. Se järkeilee jutun mielessään valmiiksi, mutta ei heti älyä että talutuspanta ilman ulkoiluttajaa onkin mahdollisesti vaarallinen. Koira saattaa päätyä löytöeläinkotiin tai kenneliin.
Pieni pilkunviilaus sallittaneen kieltenopelle Piste-kirjassa. Ojentakaa viila. On puolipakko huomauttaa että vaikka ilmaus "helppoa kuin lätty" toimii ruotsiksi sanaleikkinä "lätt som en plätt", ei se toimi suomeksi.
Pieni pilkunviilaus sallittaneen kieltenopelle Piste-kirjassa. Ojentakaa viila. On puolipakko huomauttaa että vaikka ilmaus "helppoa kuin lätty" toimii ruotsiksi sanaleikkinä "lätt som en plätt", ei se toimi suomeksi.
Rakastan välimerkkejä ja tykkään ajatella mitä piste on eri kielillä. Tänä vuonna olen oppinut sen arabiaksi. Se on "noqta" ja sana putkahtaa automaattisesti pintaan aivoissani heti kun näen tämän kirjan kannen. Haluaisin ryhtyä kirjoittamaan juttua erilaisista pisteistä kirjoituksessa. Mihin suuntaan tarina lähtisi polveilemaan teidän aivoissanne? Katsoisitteko pistettä ja ajattelisitte vaikkapa pippuria... ? Vai tyytyisittekö pistämään pisteen hyvän stoorin päätökseksi ja poimimaan käteen seuraavan kirjan? Minä uskon viihtyväni vielä aika kauan tämän teoksen seurassa. Onnistunut juttu. Piste.
Voihan hassutuksen ja hauskuuksien huippu:) Jo kansi, paitsi herätti uteliaisuuden, poiki moniaita aatoksia pisteestä ja sen tarpeellisuudesta, - joskus sen puutteesta... Mainio ulkoasu!!
VastaaPoistaTällaisen koiraimmeisen ihon alle tuikahti tuo omatoiminen ja ilmeikäs lenkillelähtijä - koissuilla tosiaan on joskus tuo hurja ilme. Yhdellä Kuopuksen labbareista oli tapana piha-alueellemme tultaessa pysähtyä kuin seinään ja kauniisti istahtaa remmin toisessa päässä olevan sivuun vasemmalle, kuten koulutetun noutajan kuuluukin. Tämä tarkoitti: anna remmi suuhun ja sitten tassuteltiin uljaaan ylpeästi, näytösluontoisesti pihateitä pitkin kotiovelle asti herättäen ansaittua huomiota, naurua ja ihmetystä (mistä tuollaisia koiria saa?) esiintyjän ilmeen tynnesti viestittäen, jotta mitäs ihmettä nyt tässä. Nauruista kiitos ja mainiota kesäviikkoa:) Piste.
Senhän arvasi jo ennalta - näin jälkikäteen ajateltuna - että sinulle kirjojen intohimoisena ahmijana, piste merkitsee enemmän kuin monelle muulle. 😀 Ja sattuipas sopivasti että olet myös koiraihminen 🐕 Laboratorionoutajat ovat uskomattoman älykkäitä ja osaavia. Appiukkoni oli aikanaan sukujuhlissa missä perheen labbis tuli pyytämään päästä hänen kanssaan ulos. Appi sanoi että voi kun minulla ei ole kenkiä. Koira meni hakemaan hänen kenkänsä eteisestä kaikkien kenkien joukosta, toi ensin yhden, sitten toisen. Ja sitten mentiin ulos 😀 Voi että koirat ovat ihania ❤️
PoistaHauska tapaus: tuo onnistuu kyllä labbarilta, myös oikeiden kenkien nouto ulkoilupalkkion toivossa;)
PoistaMeillä oli kerran labbari, hra Viljanen, jolla oli ylikehittynyt huumorintaju: saattoi esim. surkeasti vinkuen maata sängynvierustalla ilmoittaen, että pallo oli mennyt ulottumattomiin.
Kun sai Kanssakulkijan kepalleen viereensä, otti ja pullahutti pallon poskestaan ja selkeästi nauroi. Sama koira vetäisi tottelevaisuuykkösiä Messuhallissa, jos sille päälle sattui ja jos ei, nauratti yleisöä istahtamalla kylläkin sille vasemmalle puolelle, mutta takaperin jne. Koira on ihmisen paras ja luotettavin Ystävä. Piste:)
No voi että !!! Melkein voisin väittää että panet omiasi mutta on ne labbikset sen verran ylivertaisia olentoja että uskon ehdottomasti. Ja hetken hämmästeltyäni alan nauraa. 😀 Tämä kerron puoliskolle kun hän tulee kotiin. Hänkin arvostaa koiria ❤️
Poistatuo ihan pelottaa, en ehkä lukisi 5-vuotiaalle....
VastaaPoistaSaatat olla oikeassa, ei kannata lukea herkimmille. On nimittäin niin osaavasti kerrottu tarina että se vie mukanaan. 🙂 Toisaalta se on ohjailtu ja junailtu niin kivasti että luotu jännitys poistetaan aina seuraavassa hetkessä.
PoistaKannustan lukemaan 5-vuotiaalle! Meillä tästä tuli 4-vuotiaan lempikirja, ei ole yhtään pelottava oikeasti, vaan enemmän vain hassu ja kiinnostava. :)
VastaaPoistaTeidän 4-vuotias lieneekin niin kokenut kirjojen kuuntelija että erottaa fiktion faktiosta 😀 Minä olen ylettömän herkkä ja myötäeläväinen, eli jännitin paikoin, mutta kuten tuossa edelläkin totesin, kirjan tekijä osasi aina tehdä jotain jännittävän asian mitätöimiseksi. Ja taas mentiin. Hyvin tajuan että teidän pikkuinen haluaa kokea tarinan aina uudelleen ❤️
PoistaMinun lasten lapset on jo aika isoja, eivät taida lukea enää kirjoja, nykyisin kun lapset lukevat tosi vähän, se on harmillista.
VastaaPoistaMonelta lapselta ja nuorelta taitaa tosiaan mennä lukemisen ilo sivu suun näinä päivinä. Toisaalta täältä blogeista, ei pelkästään kirjablogeista 🙂 selviää että bloggarit lukevat lapsilleen. Lisää sitä ❣️ Kivaa viikonjatkoa sinulle Pike 🌸
Poista5-vuotias poimii jo kirjoista pelottavat asiat ja siirtää ne omaan kotiin. Luin 5-vuotiaalle Sängynaluskansa-kirjaa, ja hän kyseli heti, että onko meidän sänkyjen alla. Oli kyllä hyvin epäluuloinen, kun sanoin, että ei ole.
VastaaPoistaJoo, sängynaluskansa pelottaa minuakin jos sitä alan ajatella 😎 Hui sentään !
PoistaVaikuttaa hauskalta! Tästä tulee muuten mieleeni vajaa pari vuotta sitten julkaistu kuvakirja: Älä avaa tätä kirjaa!
VastaaPoistaKävin katsomassa yhtä postausta siitä ja löysin samalla hyvän kirjablogin. Kiitti vinkistä 🙂
Poista