Salaattibaari - nimellä esitimme kutsun
ystäville tulla meille loppiaista viettämään.
Kaikki toivat jotain yhteiseen buffettiin.
Meitä oli yhteensä 17 henkeä.
Lisäsimme kutsuun että nyt on samalla tilaisuus
päästä eroon ylimääräisistä joulusuklaista yms.
jos on kaappiin jäänyt.
Suomalaisten suosikkivihannes on makkara.
Sitä oli hauska asetella litteisiin Tupperwareihin.
Mitra oli tehnyt ihanaa kauraleipää.
Pirjo mainosti etukäteen tuovansa "seeprakakun".
Taisi tarkoittaa tiikeriä :)
Pirjo ja minä.
Taivaallisia mokkapaloja!
Pienestä isoksi kasvanut Mei-kaverini
osaa nyt 14-vuotiaana leipoa monenmoista.
Hän oli suurenmoisen innostunut
auttelemaan tarjoiluissa.
Nuorina ei tämmöisiä mietitty.
Nykyään on laitettava esille
erityisruokavalioiden tarjoomuksia.
Kiva että monet vieraamme huomaavaisesti toivat näitä.
Ja lapsikaverit tekivät lappuja.
Olin tehnyt ison omenapiirakan.
Australialainen Douglas pitää tästä erityisesti.
Tein myös keinosokerilla makeutetun
ja kehittelin kyltin pahvista ja jätskitikusta.
Sokeriastia on äitini maalaama.
Myös asetti ja lusikka.
Aiemmin mainittu Mei oli leiponut näitäkin.
(Mieheni diabetestä ajatellen.)
Kaikilla oli todella hauskaa. Monet kävivät keittiössä puuhaillessani erikseen sanomassa että hyvänen aika miten mielenkiintoisia ystäviä meillä on. Porukka oli nimittäin koostettu siten että vain osa tunsi toisensa entuudestaan. Suomalais-australialainen pariskunta (Tuula ja Douglas), ja yksi englantilais-suomalainen pari (Richard ja Marketta) vierailivat meillä ekaa kertaa. Toinen englantilais-suomalainen (Roger ja Annika) ja yksi skotlantilais-suomalainen tuttavapariskuntamme (Jim ja Pirita) tapasivat heidät ensimmäistä kertaa, samaten suomalaiset ystävämme Pirjo ja hänen poikansa Eric. Iranilainen perhekään (Amir, Mitra, Mei ja Nia) eikä vanha ystävämme Helena ei ollut tavannut kaikkia edellä mainittuja.
Vaan oli siinä puuhaa ja hulinaa. Melkeinpä sanon että "onneksi" kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan; Marjatta ei päässyt eikä irlantilais-suomalainen perhe. Luulen että nämä olivat viimeiset näin isot kutsut mitä minä pystyn ja suostun järjestämään. Autistisena Asperger-ihmisenä koen isot aistirasitukset kun on hälinää ja monesta suunnasta tulevia ääniä ja muitakin toimintarajoitteita on, mutta hyvä kun sen tietää.
Tervetuloa takaisin, ihana arki ja työt! ❤️
Tervetuloa uusi vuosi ja vuosikymmen iloineen ja haasteineen 🍀 Mitähän kaikkea jännää on edessä?
Mikä maittavainen puffetti, jonka äärellä varmasti viihdyttiin ja viivyttiin monikansallisella porukalla:)
VastaaPoistaJaettu kokemus: meillä oli viikonlopun aikana parhaimmillaan yhdeksän henkeä pöydässä. Oli Murmelitrion yökyläily vahvistettuna Amigon & Tyttöystävän päivävisiitillä. Lounaat ja päivälliset jälkkäreineen plus aamu- ja iltapalat. Välillä iltapäivä Tiedekeskus Heurekassa dinoja ihmetellen. Tunnelma oli riemukas ja tiivis sekä täynnä ennakkoluulotonta ja innovatiivistä aatostenvaihtoa ja -lentoa sekä läheisyyden lämmittämää:)
Mutta: näin introverttinä ja näillä kokemuslisillä varustettuna 12/24 h jatkuvaa vireillä/toimeliaana oloa aiheutti sen, että paitsi tiskikone myös meikätyttö veisasi Hoosiannaa hiljaisuuden laskeuduttua.
Joten: kaikki sympatiani ja empatiani ovat puolellasi;) Mutta: ilman toista ei olisi toistakaan. Siispä: rauhallista ja antoisaa alkanutta viikkoa ja ollos tervetullut sinä ihana arki!!
Hauskalta, lämminhenkiseltä ja uuvuttavalta kuulostaa. 😀
PoistaHoosianna kaikui varmaan korkeuksiin.
On se onnea kun on paljon rakkaita läheisiä ihmisiä elämässä ❤️
Minulla ei vielä ole opetus alkanut, mutta valmistelut ja työmeilit kyllä.
Ns pehmeä lasku. Tuntuu mukavalta. Rentoa viikkoa sinullekin 🍀
Ja taas siellä herkutellaan. Mukavaa kun muutkin osallistuivat tarjoiluun ja asetteluun.
VastaaPoistaÄlä muuta sano. Herkuttelulle on laitettava piste, mutta pahus kun noita maittavia tähteitä on vielä jääkaapissa. Pakastimen varastot ei ongelma, kun niitä voi säännöstellä. 🍰🍩🥐
PoistaYleensä on monta auttajaa, mutta aivan kuin tällä kertaa ei olisi ollut tarpeeksi. Kaikilla oli ilmeisesti niin älyttömän kivaa että viihtyivät kuunnellessaan toistensa superhyviä tarinoita olohuoneessa. Puolisokin meni sinne jossain vaiheessa istumaan eturuuan ja glögitarjoilujen jälkeen ja jätti minut laittamaan jälkiruokapöytää. Onneksi sain siinä vaiheessa apua muutamalta ihmiseltä. Koville otti, mutta loistavat juhlat oli 😀 💕 💗
Ihanat juhlat ja hyvin pärjäisit autistisena Asperger-ihmisenä. Ihmettelen kyllä miten pystyit. Tykkään juhlista. Osallistun yleensä kaikkiin juhliin, minun ja miehen puolelta.
VastaaPoistaTarjoilut olivat runsaat. Nyyttikestit ovat hauska keino juhlia. Ei käy emännälle ja isännälle niin raskaaksi, kun ei tarvitse itse leipoa kaikkea. Minulle pitäisi olla laktoositonta ja sokeritonta. Käytän steviaa leivonnassa.
Minäkin ihmettelen miten pystyin 😀 Pysyttelin keittiössä poissa olohuoneen ihmispaljoudesta, se auttoi. Juhlat ovat kivoja ja oli mahtavan ihanaa nähdä noita kaikkia rakkaita ystäviämme. 💕
PoistaHarrastamme yleensä nyyttäreitä, muuten kävisi liikaa kukkarolle ja voimille. Minustakin on hauskempi viedä kyläpaikkoihin jotain kuin vain mennä syömään ja juomaan toisten tarjoamia antimia. Yleensä myös tarjoudun auttamaan.
Steviaa minäkin käytän. Hoidan meidän leipomiset. Mies kokkaa ruuat. Ystävämme Pirjo pahoitteli sitä että tiikerikakusta tuli litteä stevialla, mutta meitä ei haitannut kun meistä kukaan ei ollut koskaan nähnyt siitä kuohkeampaa versiota 😀
Kivat juhlat! Vierailla on muuten varmaan riittänyt juteltavaa, kun on näitä pariskuntia joissa toinen puoliso on suomalainen ja toinen muualta.
VastaaPoistaNyyttärit ovat mukavia. Jotkut ovat niin armoitettuja kokkeja. Ja hyvä idea päästä eroon joulun ajan suklaista. Eivätpä ole sitten kiusaamassa ja kolkuttelemassa, että syö mut.
Kiitos Johanna. Jutunaiheita tosiaan riitti. Nauru raikui tuon tuostakin olohuoneen puolelta. Itse olin enimmäkseen keittiössä tarjoiluja asettelemassa.
PoistaNyyttäreissä on sekin kiva että kukin voi tuoda sellaista mitä itse osaa tehdä, loput voi ostaa kaupasta. Oi, minulla on vielä suklaita kaapissa. Säännöstelemällä riittävät kuukausia. Miehelläni (diabetes) on nyt sokeritonta suklaata jota löysin hänelle joululahjaksi eli kiusauksia riittää.
Kevyttä uutta vuotta kuitenkin 😀
Olipa herkullinen loppiaisjuhla, ja kivalta kuulostaa:) Salaattibaari on tosi kiva idea kutsuille:) Mukavaa loppuviikkoa Rita.
VastaaPoistaKiitos Jael. 💕 Meillä oli italiaystävieni kanssa vuosia sitten tapana kokoontua salaattien merkeissä nimenomaan loppiaisena yhteen, koska se on ollut Italiassa isompi juhla kuin joulu. Nyt irrottiin vähän liikaa tuosta salaatti-ideasta mutta kauhean kivaa oli. Tästä eteenpäin yritän pudottaa karttunutta joulukiloa 😀
PoistaIhanaa, kun on paljon eri kulttuureista olevia ystäviä. Mutta minäkään en jaksa järjestää kuin yhdet kutsut vuodessa, koska olen hyvin introvertti ja rasitun tuollaisesta härdellistä, jos joudun olemaan emännän roolissa.
VastaaPoistaRakastan sitä että on erimaalaisia porukassa. 🌸
PoistaYhä harvemmin jaksamme järjestää kutsuja, aikaisemmin pidimme useat joka vuosi.
Sama on huomattu tuttavapiirissäkin, eivät kaveritkaan jaksa enää niin usein kutsua kuin ennen. Jotkut ovat itse asiassa tainneet lakata pitämästä kutsuja.
Aivan ihania herkkuja! 😍 Pidin erityisesti ensimmäisestä kuvasta, koska a)tuollaiset salaatit ovat taivaallisia ja b)kuvassa on aika italialaiset värit.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Hih, hauska havainto. Oikeanpuolimmaisessa pastasalaatissa oli prosciutto crudoa eli complimenti! Tosi hyvin näit italialaisuuden 😀 🇮🇹 🍷
PoistaYmmärrän hyvin, että tuollainen määrä ihmisiä ympärillä väsyttää. Ihanaa kuitenkin, että jaksoit kutsut järjästää...nyt on jonkun muun vuoro...:)
VastaaPoistaVuoroin vieraissa onkin mainio periaate 🌷
PoistaMukavaa sunnuntaita sinulle!
Voi miten mukavaa!
VastaaPoistaKiitos Hannele 🌷
PoistaLeppoisaa sunnuntaita!