Huhtikuu poikkeusoloissa

Osittaisen kotikaranteenin aikana en ole vielä kertaakaan ehtinyt pitkästyä enkä tuskastua olooni. Kotona viihtyvänä introverttinä voin sanoa jonkin verran melkein hyötyneeni poikkeusoloista. On aikaa kodinkunnostukseen ja leipomiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Pihatyöt ja zumbatanssi hoitavat liikunnan tarpeen. Matkustamiseen minulla ei koskaan halua. Ne jotka siitä nauttivat joutuvat nyt vain haaveilemaan reissuista. 

Emme ole oikeassa karanteenissa. Siksi olemme muun muassa voineet kutsua putkimiehen - putkimiehiä itse asiassa - kun tarvetta ilmeni. Nyt on taas yksi putkimies kellarissa. Hän asentaa sinne paisuntasäiliötä. Katolla oleva veteli viimeisiään minkä se ilmoitti vuotoina. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Näen ikkunasta bussien kulkevan seuraavalla kadulla. Se tuo turvan tunnetta ja pienen kaihon. Jospa pian saisimme ihanan arjen takaisin ja saisin mennä omalla bussilla tuttuun opetuspaikkaan rakkaitten kurssilaisteni seuraan. 

Etäopetus netissä ei minun mamukurssini kohdalla ole mahdollinen vaihtoehto, mutta yllättäen kekkasin ehdottaa rehtorille että mitä jos kokeiltaisiin vanhan ajan kirjekurssien kaltaista opetus / opiskelumuotoa. Hänen pitää kysyä virallisten tahojen kantaa asiaan. Odottelen näyttävätkö vihreää valoa. 

Kovasti jotkut tahot nauroivat WC-paperin hamstraajille koronakriisin alkuvaiheessa kun ei vielä tajuttu että voi tulla karanteenia ja ulkonaliikkumiskieltoa. Tämä on kaikki aika uutta useimmille meistä. Eiköhän naureskelu ole vaimentunut. 

Minulla ja puolisolla on aina ollut tapana hankkia tarvikkeita varastoon. Ostamme tarjouksista ja säästämme selvää rahaa. Viimeksi kun kävimme Vahinkotavarakeskuksessa huomasin hyvän kasvovoidetarjouksen. Kaksi purkkia 5 eurolla. Tuo on hyvää miellyttävää voidetta. 

Aikaisemmin olin ihastunut samasta paikasta ostamaani vuohenmaitoa sisältävään voiteeseen. Tuotenimi Vollaré. Vaikuttaa laadukkaalta. Hyvä tuoksu (ei kuitenkaan vuohen), voide levittyy ja imeytyy helposti. Eilen aloitin uuden hunajaa sisältävän purkillisen. 2,50 euroa ei ole hinta eikä mikään noin ylellisestä voiteesta. Kun vain ajattelenkin mitä olen maksanut entisen suosikkini Helena Rubisteinin tuotteista. Huh huh. Se oli niinä aikoina kun opetin firmoissa ja tienasin isot fyffet. 

Ja takaisin tiukan euron aikoihin. Kotileipomukset ovat ihania ja tulevat halvoiksi. Olen pyöräyttänyt viime päivinä pari pullakakkua. Voin kertoa että syömme hyvällä halulla. 

Resepti on erittäin yksinkertainen. 

Pistin kahden munan sijaan kolme

ja kakkunen kuohkeutui entisestä.

Sokeria, 3 munaa, maitoa, voisulaa, kardemummaa, vehnäjauhoja, leivinjauhetta. 

Kotona ollessa olen tehnyt arkeologisia kaivauksia kaapeissa ja laatikoissa kellaria myöten. Yksi erittäin kiva pikku löytö oli Markuksen evankeliumi monikielisenä kirjasena. Kun opetin italiaa (ja englantia) italialaisten autojen maahantuonnissa (vuoteen 2010 asti) kurssilaiseni Sakke toi minulle Italian liikematkaltaan hotellista saamansa (pöllimänsä) painoksen. Kirjan välistä putosi hänen kirjoittamansa saatelappu. Mieleinen muisto. 

Näistä kirpparilöydöistä ei etukäteen hyvin tiedä ovatko kunnossa. Sound of Musicissa pääsimme etenemään vain ehkä neljäsosan verran kun se jumiutui. Kotiopettaja Maria oli juuri valmistanut 7 hoidokilleen "leikkiasut" verhoista enkä saanutkaan nähdä mitä lasten ankara armeijäisä siitä tuumasi matkalta palattuaan. Kauan sitten olen kyllä musikaalin nähnyt. Laulut ovat kivat. Do, re, mi... Doe, a deer, a female deer... Homer Simpsonkin sanoo Doh! 😀

Pettymys oli myös Westside Story. Levy oli kunnossa, mutta tanssit eivät isommin sytyttäneet ja loppuratkaisu oli traaginen. DVD:hen kirjoitettu mainos nimitti tarinaa Romeo ja Julia -tyyppiseksi, joten surullinen loppu ei tullut yllätyksenä. Ehkä odotin liikaa tältä kuuluisalta teokselta. En ollut nähnyt aikaisemmin. Lauluista kyllä nautin! Tuttuja, hyviä, kauniita. Ja Natalie Wood on aina yhtä ihana. Eivätkä ne tanssit oikeastaan hullumpia olleet. 

(Koska toinen levy oli viallinen heitin pakkauksen roskiin.)

Ja näinhän siinä kävi 

että otin kirpparille menevien 

tavaroiden laatikosta takaisin

äitini maalaaman kukkataulun

johon mieheni väsäsi söpöt

kehykset nuorena miehenä. 🧡