Kiireet takana, edessä mukava lukukausi

Tupakkaruusu roskiksen vieressä.

Ensimmäiset viikot ottavat aina voimille kurssien käynnistyessä. Niin nytkin, ja lisää työtä koitui siitä kun piti perehdyttää muutama uusi opiskelija tipoittain sen jälkeen kun muut olivat jo aloittaneet. Ei se ihan vaivatonta ole muutenkaan, saati sitten kielitaidottomien maahanmuuttajien kanssa kun pitää rautalangasta vääntää ja elehtien ja kuvien kanssa selittää asioita. Kaikki tämä edellyttää myös kohtalaista määrää meilailua ja byrokratiaa. Onnesta ja helpotuksesta huokaisten voin todeta että kaiken ponnistelun ja pinnistelyn tuloksena saan jouluun asti nauttia hauskan, motivoituneen, ihanan 10 hengen ryhmän opetuksesta. Vielä viikon ajan mukana kaksi opiskelijaa edelliseltä kurssilta ennen kuin heidän uusi koulutuksensa alkaa muualla. Tosi positiivista että anelivat päästä mukaan sen sijaan että odottaisivat kotona jatkokoulutuksen alkamista. Siis 12 opiskelijaa vielä viikon verran. Kuudes viikkomme alkaa huomenna.

Kuva torstain kahvitauolta. Meikäopettajan asetti. Ilmainen pulla työpaikan puolesta keskellä, oikealla paahdettu pähkinävoilla ja hillolla täytetty leipä, vasemmalla kuulemma kiinalaisesta kaupasta ostettu hassu kippura. Hah hah, kuvan ottamisen jälkeen sain vielä irakilaista leipää ja tomaattia. Ei pitäisi nauraa; kävin vaa'assa tänä aamuna ja totesin painon nousseen kilon verran. Siihen syynä myös opiskelijoilta perjantaina saamani ja kotiin kantamani ruuat. Pakistanilainen kana-riisi ja vietnamilaisen opiskelijan antama kauraleipä ja banaani. Perimmäinen syy tottakai se että en osannut säännöstellä syömistäni. 😀 Tänään taas järki käteen.

Possuja Kiina-kaupasta perjantain kahvitauolla. Sain yhden, röh röh. En tiedän mitä ainetta ovat enkä sitäkään mitä täytteessä oli. Kiinnostavat syötävät. 

Somaliopiskelija oli ostanut opettajalle korvakorut. Liikuttavaa huomata miten he aina ajattelevat minua. Nuo sopivat ihanasti siniseen kauteeni 💙 

Tykkään antaa vastalahjoja, esimerkiksi kasveja. 

Ostin kauan sitten torilta tällaista mehikasvia. Se viihtyy sekä ulkona että sisällä. 

Pienikokoinen.

Sympaattisia sukkia. Ostan aina väljät jotta on kutistumisvaraa. Viikko sitten yksi pari kutistui siinä määrin että toinen sukka katosi. Katsoimme tietenkin kaikki paikat; pesukone, kuivaaja, pyykkikorit, oliko pudonnut koneen taakse... Vielä ei ole löytynyt. Sen sijaan toinen mysteeri selvisi. Oli aivan ymmälläni kun hiuspanta katosi. Se löytyi lopulta... keittiön lusikkalaatikosta! 

Keltainen orkidea. (Kuvassa ihmeen vaalea.) Tästä olin haaveillut. Ruukkukin on ollut kauan valmiina. 

Tuossa vaiheessa vielä istuttamatta, mutta eilen istutin. Oli ihana ilma, ei ihan intiaanikesä mutta melko lämmin suojaisessa aurinkoisessa pihassamme. Paljon kivempi tehdä multahommat ulkona kuin sisällä. Riittäköön näitä leutoja syyspäiviä vielä pitkään!

Nappiin osunut ajoitus. Posti toi minulle odottamani psykologisen trillerin juuri kun alkoi ensimmäinen vapaa viikonloppu aikoihin! Puoliso lähtee golfaamaan. Lunki sunnuntai plus lukurauha. Aloitin eilen, voi että on mukanaan vievää kerrontaa. 🖤 Yhdellä sanalla summattuna; Aah.