Jakkaran tarina ja pikkuostoksia paperikaupasta

Katselin nettilehdistä uusia sisustustrendejä. Harmaa ja keltainen ovat yksi suosittu tuleva yhdistelmä. Hyvältä näyttää. Olen aina pitänyt keltaisesta. Valkovoittoiset vähäväriset asunnot ja niin sanottu skandinaavinen pelkistetty tyyli sisustuksessa ei ole minulle sopiva. Kaipaan jotakin kodikkaampaa ja yksilöllisempää. Sitä paitsi on veikeää jos kodin esineillä on tarina, kuten tuolla jakkarallamme.

Kuuluin kymmenisen vuotta sitten sivustoon nimeltä Netcycler. Se oli vaihtokirppis, jossa jokaisella osallistujalla oli oma profiili ja kuvasto vaihdettavaksi tarjoamistaan tavaroista. Sinne laitettiin myös ilmaisia esineitä tarjolle. Tavarat saattoivat vaihtaa omistajaa postitse, sovitulla tapaamisella tai Helsingissä sijaitsevan toimiston kautta. Minä käytin toimistoa koska mieheni työpaikka oli sen lähellä ja hän saattoi käydä siellä viemässä ja hakemassa mitä milloinkin. 

Yksi vaihtelukaverini oli Mari. Emme koskaan varsinaisesti tavanneet toisiamme livenä, vaan sovimme vaihdoista meilitse. Minulle välittyi hänestä viestien kautta kuva erityisen ystävällisestä ja ihmisläheisestä henkilöstä ja saamieni vaihtotavaroiden joukossa, esimerkiksi kirjan välissä, oli joskus lystikäs tervehdys häneltä. Kerran hän kirjoitti minulle pelastaneensa keltaisen jakkaran taloyhtiönsä roskalavalta ja ajatelleensa että minä haluaisin sen. Niin halusinkin! Vinkeää miten ihmiset voivat tutustua toisiinsa netin välityksellä, ihan vain päättelemällä asioita toisen kirjoittamasta tekstistä. 

Ihastuin jakkaraan ensi silmäyksellä. Se oli pikkuisen kulunut eikä täsmälleen sitä keltaisen sävyä josta tykkään. Maalasimme sen sävyllä nimeltä "valkea kuulas". Aika kiva. Enemmän keltainen kuin valkoinen. 

Hih, iranilainen ystäväni Iffet sanoi kerran makkara kun tarkoitti jakkara. 

Rakastettu lastenkirjailija Sinikka Nopola on kuollut. Hän on siskonsa Tiina Nopolan kanssa ihastuttanut lapsia ja aikuisia tuotannollaan. Minullakin on ollut ilo lukea siskosten teoksia ja blogata niistä. Tähän klikkaamalla ja alaspäin rullaamalla voi tutkia postauksiani: KLIK. Harmi kyllä siellä on ensin tämä postaus ja vasta sen alapuolelta alkaa näkyä Nopolaa. 

Sinikka Nopola oli poikkeuksellisen iloinen ja ystävällinen henkilö. Menin kerran yhteen kirjojen julkistamistilaisuuteen ja yllätyin kun hän tunnisti minut ja kiitti postauksista. Aika harvinaista että saan palautetta kirjailijoilta itseiltään. Jos lähetän kirjaesittelyn linkin kustantajalle oletan että he pistävät sen eteenpäin kirjailijalle, mutta varmaksi en sitä tiedä. 

Sinikka Nopola, tervehdys sinulle. Jäi kaunis muisto minulle. 🖤

Näitä vihreitä kortteja oli kaupassa samassa korissa samankokoisten kirjekuorien kanssa ja luulin ostavani kirjekuoria. Aion tehdä kevätlukukauden lopussa saman kuin viime vuonna eli askartelen hyvää kesää - kortin opiskelijoille ja pistän kirjekuoreen jonka kullekin ojennan päättäjäisissä. Juhlallisempaa ojentaa ne kuorissa kuin ilman.  

Ei hätää vaikka eivät olleetkaan kirjekuoria. Minulla oli kotona vielä oransseja kuoria ja noista vihreistä pahveista saan askarreltua kesäiset kortit. 

Kaikki paperikauppatavara vetää minua puoleensa. Kirjepaperit, kortit, ruutuvihkot, viivottimet, kynät, kumit, teroittimet, lehdet... Entä teitä? Vai viihdyttekö parhaiten lankakaupassa, Lidlissä, IKEAssa, autokaupassa?

I had a paper shop but it blew away. 😀

Minulla oli paperikauppa mutta tuuli vei sen.

Bambuviivotin.

Mukava muisto: Yksi lukutaitokurssilaisistani tykästyi viivottimeen.

Huomasin että hän teki kotitehtäviin aina viivauksia 

ja oppitunnilla käytteli kirjoitusharjoituksissa mieluusti viivotinta.

Kukaan muu ei vaikuttanut viivottimista kiinnostuneelta.

Tämä opiskelija pääsi kouluun vasta aikuisena Suomessa, 

ei käynyt koskaan koulua lapsena omassa maassaan.

Nyt lähetin hänet edistyneemmälle kurssille.

Muistan kiintymyksellä. 

Samoin kahta muuta jotka siirtyvät eteenpäin.

Huomenna takaisin suomea opettamaan. 

Pakkasen on luvattu hellittävän alkavalla viikolla,

mutta säätiedotus povaa kylmää ilmaa koko helmikuuksi.

Toivottavasti ei yhtä kylmää kuin eskimon ulkohuoneessa.

Blogikavereilla on toinen toistaan kauniimpia talvikuvia.

Joillakin kirjabloggareilla suosituksia lastenkirjoista

joissa talvesta otetaan ilo irti.

Lumiukot, lumilinnat, hiihto, luistelu, iglut.

 Ja päälle kuuma kaakao 🤎