Pieni kirjasto ja kirjojen kierrätyspiste

Molemmissa opetuspaikoissani kierrätetään kirjoja ja muuta lukemistoa. Kuva niiltä ajoilta kun koronarajoitukset eivät vielä olleet yhtä tiukkoja kuin nyt. Tällä hetkellä kierrätyspisteet ovat ulkona. 

Tässä pienoiskirjastossa on ideana vaihto. Kaunis karttapallo hyllykön päällä. Olen aina tykännyt kartoista. Pallossa on oma viehätyksensä kaksiulotteiseen karttaan verrattuna. Onko maa litteä vai pyöreä? Joko siitä ollaan päästy yksimielisyyteen? Ettei vaan olisi soikea. Joka tapauksessa karttoja on hienoa tutkia. Mielenkiintoisiin sellaisiin, esimerkiksi seikkailuromaanin sivuilla, voisi uppoutua pitkäksi aikaa ja antaa mielikuvituksen vaeltaa. 

Lapsia varten tehty jännittävä maja. Sain kuvan ennen kuin se purettiin syksyllä. Kaikki tämmöiset hauskuudet jäävät odottamaan koronatonta arkea. Voi kun päästäisiin pian takaisin huolettomiin päiviin. 

Ja huh huh kun on täytynyt pelätä ja jännittää presidentin vaihtumisen vaiheita USA:ssa. 

Olen lukenut paljon sarjakuvia tällä lomalla, ja vain muutaman romaanin. Yksi oli kertakaikkisen riemastuttava, genreltään mustaa huumoria, vaikka on lastenkirja. Siitä enemmän tuonnempana. Yhtä dekkaria aloitin kolme kertaa. En saanut luetuksi. Heti ensimmäisellä sivulla sekosin henkilöistä; oliko heitä kaksi vai kolme. Moneen kertaan luin ja pyysin puolisoakin katsomaan onko kerronnassa vikaa vai itsessäni. Muutaman kymmenen sivua ponnisteltuani heitin teoksen kirpparille menevien pinoon. Se oli suomenkielinen, mikä vielä mainittakoon. Ei siis ollut kielitaidosta kiinni. Siilin eleganssi on vieläkin kesken. Ranskan kieli hidastaa lukua.

Calvin and Hobbes (suomeksi Lassi ja Leevi) tuli minulle aikanaan tutuksi kun jonain vuonna tilasin Hufvudstadsbladetia, joka julkaisi sitä. Ihastui valtavasti kun näin siinä pienen pojan jolla oli kaverina tiikeri. Kun pojan isä ilmestyi paikalle tiikeri muuttuikin (takaisin) leluksi. Lapsen mielikuvitus on ihana asia.  

Tuo seuraavan sivun esitys on varmaan suosikkini koko tuotannosta. 

Selvästikin pikku pojan innoittaja on ollut kirjailija - kuvittajan oma oikea poika. Arvelen, en tiedä.

Pihamäntymme.

 

Parina päivänä satoi reippaasti lunta.

Kävimme monta kertaa lumitöissä.

Hyvää liikuntaa ja ulkoilua.

Vein kirpparilta ostamiani  värikyniä kaappiini opetuspaikalle ennen joulua odottamaan päivää kun taas jatkamme lähiopiskelua. Suomea, lukemista, kirjoittamista, piirtämistä. Tunnelma kuin päiväkodissa. 

Ovatkohan rokotukset jo alkaneet Suomessa kunnolla? Oletteko päässeet rokotettaviksi? Blogikaveri Israelissa on jo saanut kaksi rokotusta. (Jael.) Hyvä. 

Muutama vuosi ollaan karsittu kodin kirjahyllyjä ja kirjoja toden teolla. Meillä kummallakin on kirjoja enää omissa työhuoneissamme. Paitsi että nyt siihen tulikin muutos. Innostuin sijoittamaan yhden kirjahyllyn olohuoneeseen. Puoliso sai hakea varastosta ja kasata sen. Olivat nimittäin (pienet) kirjavuoret alkaneet muodostua ihan huomaamatta huoneeni nurkissa. Tällä tempauksella sain uudelleen järjestettyä systeemejä niin että elämä soljuu helpommin. Sikäli onnistui tosi hienosti että väljyyden tuntu lisääntyi työhuoneessa mutta olohuonekaan ei silti vaikuta ahtaalta. 

Erinomainen loma. Kaikki joulutouhut, siivousta, raivausta, mainioita vaatelöytöjä alennusmyynneistä, lukemista, lumitöitä, uusi vedenkeitin, paljon bloggailua ja lepoa. 📚🌺☕️🍰🍀 Tänään on lunta ja aurinko paistaa. Ah onnea.