Kuppi kahvia kampaajalla, tilhi ja orkidea

Talvilomaviikolla kävin kampaajalla. Virolainen kampaajani tarjoaa aina cappuccinotyyppistä kaffetta. Hänellä on automaatti. Uusi muhkea kuppikin oli, jostain ulkomailta ostettu, olisiko ollut Thaimaasta. Minulla oli kirja mukana, koska tavallisesti väriaineen vaikuttaessa olen istuskellut kahvia siemailemassa ja lukemassa, tyytyväisenä siihen että tämä kampaaja ei ole lörppö, vaan tekee omia hommiaan takahuoneessa sillä aikaa. 

Tällä kertaa kävi kuitenkin niin että hän tuli itsekin kahville, joi samanlaisesta mutta erivärisestä kupista ja jutteli kanssani. Korona-aika kai saa ihmiset kaipaamaan seuraa. Mukavaahan se oli. Koira ei nyt makaillut lattialla, kuten edellisellä kerralla, oli lähtenyt ulkoilulenkille kampaajani miesystävän kanssa. 

Tukka on taas siisti, ei mikään etätyöntekijän koronaletti.

Väriä ja tasaavaa leikkausta.

Varasin seuraavan ajan toukokuun alkuun.

Se on juhlaa kun näkee näitä kauniimpia lintuja.

Varpusta kauniimpia. Aika harvoin näkyy.

Tilhiä laskeutui kerran pensasaitaamme pieni parvi.

Ihastuneena katsoin ikkunasta. 

 

Vanha keramiikkaesine vuosien takaa.

Olen muutaman kerran ollut pistämässä kierrätykseen.

Meillä se vaan on edelleen.

Koomikko Jerry Seinfeld ja kumppanit. Komediasarja (1989 - 1998) jossa Jerry esittää itseään. Wikipedia: klik. Meillä on sarja DVD:illä. Olemme katsoneet viime aikoina. Joka jaksossa on pari pätkää lavakoomikon esityksistä. Pidän niistä. Muutenkin jaksojen juonet ovat kekseliäitä ja hauskoja, omaleimaisia. Hyvät, hauskat näyttelijät.  

Orkidea kääntöpuolelta kuvattuna.

Kaunis joka puolelta.

Sitten tuoreempia kuulumisia. Kävin Kontulan hammashoitolassa tänä aamuna. Kuvan otin bussin ikkunasta kotimatkalla. Aikani oli kello 8 ja tapani mukaan olin etuajassa, nyt jopa puoli tuntia, koska en ollut aikaisemmin käynyt enkä tiennyt paljonko matkaan menee, joudunko etsiskelemään ja niin edelleen. Terveyskeskuksen ovella luki että avataan kello 8, mitä kovasti ihmettelin. Kiertelin rakennusta ja kyselin ihmisiltä. Varttia vaille oven takana oli toinenkin odottelija. Ryhdyimme juttelemaan ja siitä tuli oikein hauskaa. Hän oli kurdi-mies, kauan Suomessa asunut. Kysyin puhuiko arabiaa, kun osaan sitä vähän. Kyllä puhui. 

Meidät päästettiin sisään noin 10 vaille. Käsidesiä, haastattelukysymyksiä mahdollisista koronaoireista, sitten kolmannen kerroksen hoitolaan. Siellä istuimme hetken odottelemassa, hän huoneen 5 ulkopuolella, minä huoneen 4. Ehdimme vielä nauraen sanoa nuo numerot arabiaksi; hamsa ja arba, ja todeta että oli hauska tutustua. Jäi hyvä fiilis.

Hoito sujui nopsasti ja ammattitaitoisesti. Oli mielenkiintoista ja jännittävää; minulta poistettiin hammas ja silti pääsin ulos jo 20 yli. Pysäkkikään ei ollut kaukana, omalla tutulla bussillani pääsin kotiin. 

Söin lounasta: jugurttia, rahkaa ja vispipuuroa. Tänään ei saa syödä mitään kuumaa eikä purra. Iltapäiväkahvin aion kyllä juoda. Jäähdytän sopivaksi, ja maitohan jouduttaa jäähtymistä. Vielä ei tunnu mitään särkyä, mutta sitä saattaa olla odotettavissa. 

Suomen ryhmäni oli jaettu kahdeksi pienryhmäksi, etä- ja lähiryhmät, joiden oli tarkoitus vuorotella. Opetettuani yhtä ryhmää maanantaina sain tekstiviestin: kaikki opiston toiminta kahdeksi viikoksi etätyöskentelyyn. Eilisestä alkaen ryhmäni on kokonaan etäopinnoissa. Vaikka meni kamalasti työtä hukkaan kun olin suunnitellut ohjelman pienryhmille pitkäksi aikaa eteenpäin, uskon että tämä on hyvä asia. Äsken juuri huomasin Iltalehdestä että viimeiset koronaluvut ovat huimat, lähes 800 uutta tapausta eilen! Yritetään pysyä terveinä.