Räsymattoja ja painonnostoa

 

Symppiksiä räsymattoja Mutteri-nimisessä tilassa työpaikan lähellä.

Olipa jännittävä viikko. Minulle ilmoitettiin että menetän syksyllä sen opetustilan jossa nyt olen saanut olla ryhmäni kanssa ja kysyttiin haluaisinko mennä takaisin Pasilaan. Jouduimme Pasilasta evakkoon viime syksynä kun paikka suljettiin poikkeusolojen vuoksi. (Korona) Rehtori löysi meille viimeisen vapaan huoneen Sturenkadulta samasta rakennuksesta kuin pääkoulumme ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Tila on paljon parempi kuin aikaisempi, joskaan ei yhtä hyvä kuin pääkoulun luokat. Tilavampi ja paremmin varustettu kuin huoneemme Pasilassa. Minulla on vihdoin lukollinen kaappi. En haluaisi palata alkeellisiin oloihin vaikka hyvin aina viihdyinkin Pasilan pienissä ympyröissä ja ihanassa ilmapiirissä. 

Kun kovasti kyselin ja pyytelin ja perustelin, yhteyshenkilöni sai järjestetyksi minulle yhden "oikean" luokkahuoneen pääkoululta. Sekin varmaan viimeinen mikä oli vapaana. Kaikki muut tilat ovat opiston omassa käytössä tai muille vuokrattuja. Oikealla tarkoitan että siellä on optinen kamera jolla voi heijastaa kaikkea seinälle; sitä mitä kirjoitan, kirjan tekstiä, esineitä, kuvia... Sillä pääsee myös nettiin. Nykyisessä tilassamme kirjoitan taulutusseilla seinään. Seinän pinta on käsitelty erikoismaalilla ja tussi pyyhitään pois sienellä. 

Pari päivää jouduin jännäämään kohtaloani. Kyllä ilahduin kun kuulin että a) saan pysyä pääkoululla ja b) saan oikean luokkahuoneen, jossa opiskelijat istuvat kuin koulussa eivätkä kuin neuvotteluhuoneessa. He istuvat kasvot taululle päin, eivät sivuttain.

Aloitan elokuussa uusien opiskelijoiden kanssa 0-tasolta. Sitä ollaan muutama viikko pedattu, eli käyty erinäisiä meilikeskusteluja, hiottu yksityiskohtia, kirjoitettu esite, tehty raha-anomus... Näissä maahanmuuttajien kursseissa on mukana paljon eri toimijoita, mikä merkitsee sitä että byrokratiaa on melkoisesti. 

Tuntuu aivan ihanalta aloittaa uudestaan alusta. Syksyllä 2018 kun aloitin tämän homman en tiennyt ja osannut juuri mitään verrattuna nykyisiin tietoihini ja taitoihini. Nimimerkillä "Kokemusta on, ja myös innostusta". 

Kettuhan se siinä istuu.

 Suomen eläimistöä.

Roope harrastaa painonnostoa rahasäiliössään mutta ei mielellään nosta rahaa pankista. Hankkii aina vaan lisää rahaa! 

Monet meistä harrastavat painonnostoa veitsin ja haarukoin. 

Ruotsin serkku Janne on lähettänyt minulle yhden Aku Ankan mutta se ei ole vieläkään tullut. Koko viikon odotin. Taitaa olla Ruotsinkin postissa toivomisen varaa (PostNord). Hauskaa kun serkun kanssa huomattiin että me molemmat tykkäämme Aku Ankoista. Hänen suosikkinsa on Hessu (Jan Lånben), minun on Roope-setä (Farbror Joakim). Lähes poikkeuksetta olemme meilanneet sunnuntaisin yli vuoden eli koko korona-ajan. 

Onko teille tullut mitään uusia rutiineja tai harrastuksia korona-aikana?