Lumene, Lumikki ja litteää pastaa

Kaunis pakkaus veti puoleensa ja innostuin ostamaan ihonhoitoa. Keväisin on aina tarjouksia. Tämä oli äitienpäivän hujakoilla. Onpa vapauttavaa sanoa "hujakoilla"... Pitkin viikkoa joudun aina rajoittamaan kielenkäyttöä sellaiseksi että ulkomaalaiset ymmärtävät mitä sanon. On mennyt siinä määrin veriin että huomaan harmistuvani kun ihmiset puhuvat epäselvästi ja vääntävät sanoja tunnistamattomaan tai vaikeasti tunnistettavaan muotoon, esimerkiksi -ari -äri - päätteisiksi. Lenkkarit ja verkkarit menettelevät, samoin synttärit, ne ovat niin vakiintuneet, mutta pliis mikä on minari ja synnäri? Entä irttarit? 

Puhdistusbalsami, hyaluronitiiviste ja kosteusvoide.

Kirkastava, silottava ja heleyttävä hyaluronitiiviste (?).

(Huomaan että en täysin ymmärrrä suomea.)

Tarjouksessa oli kaksi erilaista pakkausta. Otin kauniimman värisen eli oranssin. Toisessa ei ollut värejä.

Kaverin Facebook-päivityksestä: "Katselen euroviisuja synnärillä."

Toisen kaverin päivityksestä: Pitäisikö hankkia minari? Ovat nyt muotia."

Kolmas mainitsi irttarit.

Irttarit ovat ilmeisesti irtokarkkeja, sain se jotenkin pääteltyä asiayhteydestä. "Synnäri-postauksessa esiintyi ystäväni vastasyntynyt vauva joten eiköhän ollut kyse synnytyslaitoksesta. Minari tarkoitti minihametta. Ensi ällistykseni vaihtui suuttumukseen. Miksi vaikeuttaa kommunikaatiota? Jos minä en tajua helposti mitkä edellytykset muunkielisillä on? 

 Mainoksen houkuttamana tilasin netistä puhdistusvoiteen.

Aivan erinomainen, hintansa väärti. Mukana tuli pienet kivat

näytteet ja ylellisen tuntuinen huulirasva (kamomilla - vanilja).

Ilahduin pikkulahjoista.  

 Veturinkuljettajien lakko perjantaina teki työmatkasta hankalan.

Kun junia ei ollut, piti keksiä sopivat bussit. Sadeilmakin aamulla.

Kotimatka hoitui myös bussilla, kiva nähdä eri maisemia.

Kun bussi ei tullut heti, kävelin pari pysäkinväliä,

tässä pari kuvaa siltä kävelyltä. Sturenkatu. 

Kiinalainen Yanli, kouluavustajani, käveli kanssani.

Tuorepastaa työpaikan hävikkikaapista. 

Kuivakasta ja litteää, ei totuttujen raviolityynyjen veroista, 

mutta menetteli jugurtin ja punajuurisalaatin kera. 

Violetti piristys, äkkiä kamera esiin!

 

Kuva on yli viikon vanha. Ratikka numero kolmosta ei ole näkynyt hetkeen, jotkut opiskelijani olivat ymmällään ja tulivat kävellen Hakaniemestä. Ei ollut mitään ratikoita joilla koululle pääsisi.

Prinsessasatuja kirpparilta. Annoin kiinalaiselle Yanlille, tai tyttärelleen. 

Muistan kun kerran katselin iranilaisten ystävien kotona tuttua Lumikkia heidän lastensa kanssa DVD:ltä ja yhtäkkiä tajusin että se oli dubattu persiaksi. Hih. Lumikki ja seitsemän kääpiötä eli Sefid Bärfi vä häft kutule.

"Oikea Tuhkimo, aikaisemman postaukseni Tuhkimo oli väärä. 

Aladdin ja taikamatto.

Mikä lienee prinsessan nimi?

Tämä ei minulle niin tuttu, vaikka olen 

leffan nähnyt kerran lapsikavereitten kanssa. 

Haitarin muotoon kurtutetusta vauvakirjasta muistui mieleen joulukortti.

Pysyy pystyssä pöydällä, tai takanreunalla.

Joskus olen itse taitellut pahveja ja koristellut onnittelukorteiksi.

 Ihan kaikki nuput eivät vielä ole auenneet.

Muisto vain, valkovuokkojen kukinta ohi tältä vuodelta. 

 

Eilen afganistanilainen Sharaf Gol halusi kävellä Yanlin ja minun kanssa koululta Pasilan asemalle. Näytimme hänelle paikallisia nähtävyyksiä, eli näitä kurkistusluukkuja Porvoonkadulla. 

On ollut aikamoisen tiiviit viikot. Normaalit rutiinit eivät työllistä isommin, mutta on täytynyt suunnitella päättäjäisiä, puhua todistuksista ja loppuarvioinneista, vahtimestari on metsästänyt minulle lukittavaa kaappia siihen luokkaan johon siirryn elokuussa... Itse asiassa siirrän opiskelijoiden ja avustajan kanssa tavarat sinne huomenna tuntien päätteeksi. Pidämme perjantaina päättäjäiset siellä. Ensin aamulla opetusta, sitten syömme ja juomme kakkukahvit. Opiskelijat tuovat ruokaa, koulu tarjoaa kakun. 

Kaiken tämän kiireen ohessa olen yrittänyt auttaa turkkilaista ystävääni jota solvattiin ja syytettiin aiheetta myymälävarkaudesta 1.5. vapunpäivänä. "Taas muslimi varastaa meiltä!" Laukku revittiin käsistä lupaa kysymättä. Mitään ei löytynyt mutta tämä ei henkilökuntaa tyydyttänyt. Kaksi paikalle kutsuttua esimiestä huuteli: "Varastit, mutta pistit takaisin kun näit että pidimme sinua silmällä." "Mene takaisin omaan maahasi! Kaikki muslimit pois Suomesta!" (Hän ei edes ole muslimi, sattui vaan olemaan huivi päässä.) Oletetun varkauden ilmoittanut myyjä tuijotti vihaisena ja kassa kuului sanovan asiakkaille jotain "mamusta". Ystäväni vaati kirjallista todistusta syyttömyydestään ja vetosi valvontanauhoihin. "Sinä olet ulkomaalainen, me olemme suomalaisia, kukaan ei usko sinua!" Neljä vartijaa seisoi vieressä valmiina poistamaan ei-toivotun asiakkaan jos hän ei itse suostuisi lähtemään. 

Laitoin netin kautta myymälään palautetta ja maanantaina 24.5. meilikirjeenvaihdon ja selvityksien ansiosta saatiin kuivan asiallinen, hyvin niukka pahoittelu ja anteeksipyynnön tapainen 20 euron lahjakortti. Ystäväni ei aio käyttää sitä, koska hänen mielestään se merkitsisi että hän hyväksyy tapahtuneen. Hän on Suomen kansalainen, 13 vuotta täällä asunut, ammatiltaan kääntäjä ja kokki, yliopistossa opiskellut, kaksikielinen (turkki, persia). Häntä kohdeltiin kuin roskasakkia. 

Siis noin traumaattisesta kokemuksesta 20 euroa eikä kunnollista anteeksipyyntöä? Ensimmäisestä saamastani meilistä, eli vastauksesta palautteeseeni, päätellen heidän mielestään ystäväni oli itse aiheuttanut tilanteen ja käyttäytynyt huonosti solvaten työntekijää rasistiksi. Olisin minäkin huutanut jos olisi varkaaksi väitetty. Henkilökunta jätti kokonaan mainitsematta omat huutelunsa. Harmi että valvontatallenteista puuttuu ääni. 

Siitä olen iloinen että palautteeni johti myymäläketjussa sisäiseen keskusteluun sen varmistamiseksi että vastaavaa ei enää tapahdu. 

Etäpäivä: nyt valmistelemaan huomisen opetusta.