Eveliina Talvitie: Kävin vaan uimassa, sisko

 

Kirjailija: Eveliina Talvitie

Teos: Kävin vaan uimassa, sisko

Kustantaja: Into (2021)

Sivuja: 191  

Tyyppi:Kolmiodraama

Oma kappaleeni: Lahja kustantajalta 💙

Lisätietoja: klik.

Eveliina Talvitien esikoisromaani oli Kovakuorinen, postaukseni tässä: klik.

Jo silloin totesin että tällä kirjailijalla on sanottavaa, mielipiteeni vahvistui lukiessani nyt julkaistua teosta. 

Pääsemme taas tutustumaan hitonmoiseen narsistiin, ranskalaisen bändin rehvakkaaseen solistiin Benjaminiin. Toiset kaksi kolmiodraaman henkilöä ovat Benjaminin vaimo Anna ja tarinan päähenkilöksi nouseva virolainen näyttelijä Marie. Kaikki kolme puhuvat omalla äänellään sen lisäksi että heistä kerrotaan kolmannessa persoonassa. Jutun taustalla piilee tositarina, oikea tragedia jossa yhden yhtyeen keulakuva pahoinpiteli naisystävänsä, ranskalaisen näyttelijän. 

Talvitie on sovittanut henkilöiden puheenvuoroihin havaintoja ihmisistä ja elämästä... ihaillen luen riveiltä ja rivien välistä miten erityinen tapa kirjailijalla on havainnoida ympäristöään henkilöidensä välityksellä. Kirjan ajatukset ja lukijan ajatukset punoutuvat toisiinsa melkeinpä mystisellä uusiin ulottuvuuksiin kohoavalla tavalla. Lukukokemus on monikerroksinen, historia läsnä. Viro-Suomi, Tallinna-Helsinki, kiinnostavia yksityiskohtia.

Benjaminin kertomaa: 

Marien kuvausta automatkalta hänen rakastamassaan Virossa:

Mystiikkaa ja elämänfilosofiaa:

En halua tehdä juonipaljastuksia, eikä varsinainen juoni itselleni edes ollut tärkeintä. Road trip Baltiassa, ei hassumpaa, Marseillessakin liikumme. Parasta antia tarjosivat ajatelmat, ihmiskuvat, naisasia... Osa estottomista rääväsuisista tokaisuista viehätti. Devil may care - asenne. Se luku missä Marie palaa äitinsä luo oli niin täynnä tunnetta että se on suloista myötäelää. Vieläkin äiti osaa hoitaa tytärtään kuin lapsena, pesee hiuksetkin saunassa.

Romaanin mukana olemme liikkeellä ja liikkeessä, mutta kuitenkin yhdessä paikassa pään sisällä. Vaati voimia lukea alusta loppuun kun yritti käsittää. Puolivälissä ymmärrys alkoi avautua ja lukutahti kiihtyä. Lopussa sama fiilis kuin aiemmin lukemassani Kovakuorisessa; pitää lukea uudelleen.