Salla Savolainen, Asfalttia!

Kirjailija ja kuvittaja: Salla Savolainen

Teos: Asfalttia! 

Kustantaja: WSOY 2021

Sivuja: 45

Ikäsuositus: Melkeinpä kaiken ikäisille 

Yleisvaikutelma: Mahtava ja riemastuttava tietopläjäys

Täältä lisätietoja: klik.

Yltäkylläinen ihanuus, nautinnollinen tietopaketti ja elämys. Tie tärisee ja maisema jymisee kun isot koneet purkavat vanhaa asfalttia ja tekevät uutta tien päällystettä. Enpä olisi arvannut että tästä luku- ja katselukokemuksesta tuli sekä matka irrallisiin muistoihin että upea keino tajuta isompaa kokonaisuutta. 

Vihdoinkin selvisi mitä bitumi on. Opetin aikanaan englantia VTT:n tutkimuslaboratorioiden henkilöstölle ja yksi kurssilaisistani tutki päivät pitkät bitumia. Aluksi ihmettelin miksi hän vastasi aina tutkineensa bitumia kun kyselin mitä kukin teki töissä sinä päivänä. Kyllä nyt selvisi lopullisesti että bitumista riittää joka päiväksi. Kiehtovat sanat: "bitumi" ja "asfaltti". Nautin monista muistakin; rouhia, vipu, anturi, kivimurske.

Toinen muisto VTT:n ajoilta. Opiskelijani kertoi lapsuudenkaveristaan joka äänsi aina "affaltti". Kun he olivat törmänneet toisiinsa aikuisina, kaveri oli edelleen sanonut affaltti. Hih miten hassua ja sympaattista. 

Entäs kaivinkoneet? Voi vautsi... viime vuonna minulla oli aitiopaikka katsella kaivinkoneiden kuljettajien taitoja ja ketteryyttä kodin ikkunoista kun maanalaisia vesijohtoja uusittiin ja lopuksi tie päällystettiin uudelleen ja rakennettiin rotwallit. Kuukausimääriä ihailin tietojen ja taitojen määrää ja yhteistyön laajutta noissa töissä. Eikä puutu taitoja teoksen kuvittajaltakaan, ne näkyvät joka piirroksessa. Voi miten hienosti näkyy liike kun palaset putoavat kauhasta.

Siinä sitä on kalustoa ja miehistöä liikkeellä ja systeemiä ihmeteltäväksi. Voi hurja mitä kaikkea työmaalla tapahtuu ja mitä taustatietoa on olemassa. Ihmisen kehittämää, ihmisen rakentamaa... Purku, rakentaminen, kierrätys. Pitkälle mietittyä. 

Lehmät vasemmassa alakulmassa katselevat touhua kiinnostuneina, eivät osaa pelätä kipinöitä ja tulipaloa eivätkä olla huolissaan kapenevista laidunalueista. On tuosta pakko itse kunkin lumoutua. Ja kaikki tarinointi lunkin ja leppoisan jutustelun säestyksellä. 

Tässä kohdassa kuolen nauruun. Liimapossulla levitetään bitumiliimaa. "Liimapossulla"... hah hah ! Nauran mielihyvästä.

Työmaa eli raksa. Asu on vapaa... eikun ei olekaan. Kypärä päähän, työvaatteet ylle ja rukkaset käteen. 

Samalta tekijältä tulossa betonitehtaasta kertova kirja ja toinen romuasemasta. 

Seuraavaksi ojennan kirjan luettavaksi miehelleni joka on jo kieli pitkällä odottanut vuoroaan. Tästä tulee mainio joululahja sukulaislapsille, mutta omastani en luovu. Kiitos mediakappaleesta, WSOY.