Pikkuisen lunta, hieman kaamostunnelmaa ja ripaus joulunodotusta

Kiireestä huolimatta sain paistetuksi piirakan

pakastimesta onkimistani viimeisistä 

raparperinpaloista ja omenoista.

 

Joulumausteita päälle - ihana herkku syntyi.

Nyt kun en tiedä onko minulla tunteja 

samassa paikassa kevätkaudella, 

koulutie tuntuu haikean rakkaalta. 

Meidän yksi toimipiste on Triplan lähellä.

Saatan olla siellä, ellen Sturenkadulla.

Tämän leipomuksen tekaisin ajat sitten.

Siinä on päärynää.

Blogikaverin ohjeella leivottu

(Koivikon katveessa).

Tosin siinä oli raparperia.

Hauska muisto. Vuosia sitten ystävän kanssa

mietin mikä tuontapaisten esineitten nimi oli

ja tulimme siihen tulokseen että sen

nimi on "puupalanen jossa on naru".

Edelleenkin se on sen nimi. 

Aamuhämärää koulutietä.

Korvissa yleensä espanjankielistä laulantaa,

esimerkiksi Marco Antonio Solís,

kun tuosta kävelen.

Lunta ei suurensuurta määrää, 

mutta vähäkin auttaa valaistun

kuusen kanssa tunnelmaan pääsemiseksi.

 Porvoonkatu.

Vielä tyytyväisenä oman koulun käytävällä.

Täysin tyytyväinen siihenkin jos saan muita

kursseja nyt päätökseen tulevan kurssini tilalle.

Tulevaisuus ratkeaa aikanaan.

Nyt kirjoitellaan todistuksia ja nautitaan

opiskelijoiden ja omista saavutuksista.

Olen muun muassa ottanut tällä kaudella

suomen tunneille jumppatuokiot.

Siinä saa syötettyä sanoja 

"vasen, oikea, ylös, alas..."

Päättäjäiset perjantaina 9.12.

Kotona alkaa keittiöremontti 12.12. 

Elämme jännittäviä aikoja.