Kirjailija: DisneyKustantaja: Tammi (2021)Kääntäjät: Marjatta Kurenniemi, Marjatta Soinio,
Outi Nurmi, Sari Kumpulainen, Sirkka NuormaaSarja: Tammen kultaiset kirjat
Kovakantinen, 256 sivua
Yleisvaikutelma: Lumo ei haihdu koskaan ❤️Lue lisää: Tammi klik.
Sisältää 10 kertomusta. Vaikka olen ollut ankkafani iät ja ajat, ensimmäinen tarina Aku Ankka Alpeilla (Alpine Climbers) oli minulle uusi!
Näistä piirroksista ei voi saada tarpeekseen.
Mikä muikea nokka vihellyksessä!
Ja nuo läpsyräpylät.
Valot ja varjot. Ilmeet ja asennot.
Toisen kertomuksen nimeltä Mikki Hiiren huviretki muistin elävääkin elävämmin. Kaikki kuvat ja stoori niin tuttuja! Mikki, Minni, Hessu ja Iines eivät halua Akua mukaan koska tämä riitelee aina, mutta Aku seuraa heitä salaa ja kähveltää eväskorin kun muut ovat uimassa. Sitten hän saapuu tarjoamaan muka omia eväitään (eli varastamiaan herkkuja), mutta tietenkin kolttonen lopulta paljastuu.
Monen mutkan kautta tarina päättyy anteeksiantoonja hyvään mieleen. Ystävykset laulavat iloisesti autossa matkalla kotiin.
Lapsena lukemamme kirjat kasvattavat meitä jos vanhemmat eivät aina ehdi. Tässäkin käsitystä oikeasta ja väärästä punnittiin.
Kirjan kolmannessa kertomuksessa Taavi Ankka auttaa löytämään eläintarhasta kadonneet eläimet. Tässä niitä puunataan ja koristellaan illan show'ta varten.
Tiku ja Taku eläintarhassa. Liikettä ja vauhtia.
Roope-sedän mehukauppa.
Rentoa nautiskelua. Kultalantin muotoinen uimapatja.
Kohta kuitenkin liikeasiat kutsuvat ja seuraa ihan
hulvaton hintakilpailu mehunmyyntimarkkinoilla.
Monipuolisen kirjava valikoima Ankkalinnan tapahtumia.
Kirjan viimeinen tarina on todellinen helmi.
Samu Sirkka palovartijana.
Se tuo tulvahduksen 50-luvulta ja Disneyn varhaistuotannosta ja siitä näkyy pyrkimys ohjata ja kasvattaa pientä lukijakuntaa oikeaan suuntaan. Harvoin nähty Polle Koninkaulus siinä puuhailee pihallaan.
Huokaus miten suloinen nostalginen lukukokemus ❤️
Tammen kultaiset kirjat ovat iki-ihania.
Toivon että en milloinkaan kyllästy Ankkalinnaan ❤️
Disneyn hahmoihin ei ajan hammas pure! Kölliä kuin Roope-setä, mutta kiitos kumipatjalla.
VastaaPoistaKultaiset kirjat kuluivat puhki käsissä ja jälkikasvulle lukiessa enkä taannoin, kun totesin jälkikasvun lelulaatikot aikansa eläneiksi meillä, malttanut kaikkia taskukirjoja pois heittää, vaan muutama jäi "varuksi" hyllyyn nostalgiasyistä...
Hyvän mielen sunnuntaita:)
Roope on aina ollut suosikkini. Rahasäiliön kolikkopinot ja setelitukut mainioita 😀 Tunnen paljon aikuisia jotka edelleen lukevat Akkareita. Parhaita voi hyvin jättää hyllyyn. 💜 Kiva että et ollut sunnuntailomalla blogeista vaan jätit hyvän mielen kommentin. 🙂 Sunnuntaita!
PoistaOlipas nostalgiapitoinen juttu minullekin :) Niin paljon tuli Disneyn juttuja luettua lapsena ja nuorena, sekä vielä omillekin lapsille. Aikuisen näkökulmasta vielä erilaisempia, kuin lapsena, vaikka hahmot ovat tuttuja. Muikea vihellys tosiaan! :)
VastaaPoistaTuon minäkin pannut merkille että vuosien kuluessa vanhoja tuttuja hahmoja ja kertomuksia katsoo eri tavalla 🧡 Siten ne ovat aina uusia samalla kun ovat vanhoja. Vihellellään muikeasti 😀
PoistaTuo Roope Sedän mehukauppa ja Mikki Hiiren autoretki ovat tuttuja, mutta nuo eivät. Mukava kirja.
VastaaPoistaNiin mukava 🧡 Kiva seurata Ankkalinnan porukan puuhia. Sunnuntaita!
PoistaAina iki-ihana Aku Ankka. 😊😊
VastaaPoistaJust niin 🧡
PoistaOnpa ihana teos, eikå noihin hahmoihin ikinä kyllästy❤️Hyvää tulevaa viikkoa Rita
VastaaPoistaEi kyllästy, aina tuovat iloa. Uusi viikko, nautitaan siitä 🧡 Kiitos Jael.
Poistaistuttiin meiän vintillä pikkuveljen kans, sede ropisi peltikattoon ja luettiin Aku Ankkoja
VastaaPoistaHerttainen muisto 🧡
PoistaÄmpäreittäin - kuinka tätä päivää, hih. Mulla on neljä isoa ankkakirjaa. Minäpä tsekkaan ne ja palaan asiaan... ;)
VastaaPoistaÄmpäri siis vielä normaaleissa meillekin tutuissa rajoissa, mutta kun kilpailu lähtee eskaloitumaan tuossa kertomuksessa mehua tarjotaan tynnyreittäin, sitten Roope myy ammeittain... 😀
Poista