Maailman onnellisin tunne on palata kotiin, ajattelin kävellessäni meidän katua pitkin yhtenä päivänä kielten tuntien jälkeen. Muutenkin siinä pohdiskelin miten tyytyväinen olen omaan vaatimattoman tuntuiseen elämääni.
Olin postilaatikkoon kurkkaamassa kun kaksi naista tervehti minua. Jotenkin tunnistin heti jehovan todistajiksi. Juttelimme kotvan aikaa kauniista talvisäästä, asumisesta ja seudun rauhasta. Sanoin ottavani mielelläni vastaan heidän lehtensä, kun toinen heistä otti näytteet esille, mutta en ollut kiinnostunut menemään kokouksiin. Kehuin kovasti sitä miten kauniit kuvat ja ihmisläheiset kertomukset lehdissä on. Vuosia sitten olen niitä viimeksi nähnyt.
Hassu sattuma kun katsoin lehteä. Siellähän oli artikkeli onnellisuudesta, jota juuri olin tuumaillut. Tyytyväisyys, anteliaisuus, ihmisten pitäminen asioita tärkeämpinä. Ne edistävät onnellisuutta. Liiallinen rahan kahmiminen on kaiken pahan juuri... Noista kaikista on ihmisiä valistettu kirjoituksissa jo raamatun aikoina. Ihmisluonto on jotain ikiaikaista.
Ystäväni Markuksen (kas kun onkin raamatullinen nimi, heh) naapuri, noin 90-vuotias nainen oli joskus tervehtinyt häntä pihalla, ja sanonut menevänsä "salille". Markus ihmetteli sitä mielessään kunnes selvisi että jehovantodistajien salille. Hah hah, verratonta.
Satelliittilautanen naapuritalon katolla, ja kuvan etureunassa meidän lautasen reunaa. Ai että on ikävä satelliittikanavia. Ne hävisivät meiltä kun siirryttiin digiaikaan. Sitä ennen rakastin katsella Italian, Espanjan ja Ranskan kanavia. Jopa persiankielisiä lähtetyksiä. Voi kun saisi sen kaiken takaisin.
Lunta, jäätä, talven raikkautta.
Samat jääpuikot sisältä käsin kuvattuina.
On trafiikki käynyt pihan hangessa.
Jänistä, kissaa, fasaania, harakkaa,
ja meidän omia jälkiämme.
Valoa ja varjoa.
Kuin kermavaahtoa. Luin juuri Iltasanomista mitä eroa on vispikermalla ja kuohukermalla. Vispikerma vaahdottuu helpommin ja pysyy kauemmin ryhdikkäänä. Artikkelissa ei tosin sanottu "ryhdikkäänä" mutta se oli nyt ainoa adjektiivi minkä keksin.
Kermavaahdon saa nopeasti ja vaivattomasti vatkattua cocktail shakerillä, neuvottiin netissä. Shaker kannattaa kylmentää ennen vispaamista. Meillä sattuu olemaan tarkoitukseen sopiva Tupperware, joka on lojunut käyttämättömänä kaapissa. Voisi kokeilla kun nyt on taas tuoreita mansikoita kaupoissa. Ostimme erityisen makoisia City Marketista.
Cocktail = kukonpyrstö
Ravistamisesta puheenollen; ravistelimme tänään meidän matot.
Mistä lie olen oppinut hauskan lorun ketsuppipullon ravistamiseen silloin kun pitää saada loput tsupit ulos, but here goes:
Shake, shake, shake, kethcup bottle,
none'll come and then a lot'll.
Maanmainio muisto niiltä ajoilta kun Aku Ankkoja rakastava pieni veljeni otti minua kerran kädestä ja lähti juoksuttamaan kanssaan eteenpäin. Äkkiä hän pysäytti laittamalla jalkateränsä just tuohon asentoon ja hihkaisi:"Aku Ankka jarruttaa!" Arvannette että riemastuin kuvasta.
Aku Ankka jarruttaa... suloinen muisto! :)
VastaaPoistaTeillähän on siellä yllättävän talvisen näköistä. Valon ja varjon vaihtelu pehmeänmuotoisella lumella on kerrassaan kiehtovaa.
Minäkin katselin satelliittiaikoina innokkaasti Rain kanavia. Nythän niitä ehkä näkisi netistä, en tiedä. Netflixissä on nyt toinen kausi Sisilialaista murhamysteeriä. Se on hieman kummallinen yhdistelmä komediaa ja vakavia aiheita.
Minä olen varmaan luullut että vispi- ja kuohukerma ovat sama asia. Kermavaahdon vatkaaminen ravistamalla voisi olla hauskaa liikuntaa ja välttäisi meluisan vatkaimen käyttöä!
Ihanaa loppuviikkoa!
Meillä on toisaalta niin paljon ohjelmia tallennettuna digiboxiin ja DVD-sarjoja että ei kannattaisi haikailla lisää mutta Rai Italia - kanavat olivat kyllä niin mieleen että niitä on ikävä. 🇮🇹 Nyt katselen Le donne del paradiso silloin kun ehdin. Sitä on niin paljon tallennettuna että ei heti lopu. Sisilialainen murhamysteeri kuulostaa kieltämättä kiehtovalta.
PoistaSinäpä sen sanoit; vatkaimen käyttö on meluisaa ja sitä paitsi se kuluttaa sähköä. Ravistelu tuo kuntoa ja säästää sähköä 😀
Vartiotornia en lue... yksi mies meillä pyhäisin kun lapsi, jutteli isäni kanssa... Olin kait 9-vuotias kun heräsin kamalaan meluun, luulin että nyt se Maailman Loppu... mutta olikin Uuden Vuoden yö
VastaaPoistaUskonnoissa suututtaa tuo kun niillä pelotellaan lapsia. Katsoin tuota saamaani Vartiotornia ja eikös siellä siellä olekin teemana Onko maailmanloppu lähellä? Onhan se ajatus tietenkin mielessä kun Venäjä pelottelee ydinaseilla.
PoistaToinen mikä ottaa päähän jehovalaisissa on että kuulemma he selittävät että maailman lopun tullessa tietty määrä heikäläisiä pelastuu.
Tuosta kermojen erosta…..hauska juttu, että ruotsiksi ovat molemmat ”vispgrädde”.
VastaaPoistaEn tiennytkään, enkä sitä paitsi ennen eilistä ollut edes ajatellut että ne olivat erilaisia 🙂
PoistaMä näen punasta kaikista lahkoista , varsinki heidän lasten puolesta.
VastaaPoistaMäki olen onnellinen mun vaatimattomassa elämässä. Kivaa viikon loppua 🤎
Varsinkin lasten puolesta surettaa, ja niistä lapsistahan tulee aikuisia, usein onnettomia sellaisia. Hurmahenkiset uskonkiihkoilijat ovat kamalaa porukkaa.
PoistaMutta silti hyvää viikonloppua ♥