Orvokkeja aseman vieressä, ruokatouhuja ja kirje postiin

 
Orvokkien väriloistoa keskikaupungilla.



Kansallisteatteri. KLIK.

Helsingin rautatieasema viime lauantaina.

Otin kuvan takakenossa seisten.

Kauniit kukka-asetelmat oli luotu aseman viereen.

Olisin jäänyt enemmänkin ihailemaan, mutta italian opetus odotti. 

Halusin laittaa paperit ja tavarat valmiiksi ennen tuntia.

La pronuncia, la grammatica, il vocabolario.

 / pro NUN cia,  gram MA ti ka,   vo ka bo LA rio /

Ääntäminen, kielioppi, sanasto.

Mukavaa oli.

La nostra vita ( = meidän elämä )

Claudio jää yksin lasten kanssa kun vaimo kuolee kolmannen

lapsen synnytykseen. Palkintoja voittanut, katsomisen arvoinen.

Vuodelta 2010. Komediaksi luokiteltu, mitä hiukan ihmettelin.

Tarkempia tietoja italiaksi: KLIK. 

Ihana kesäkuu. Runsaasti lomaa, opetan vain viikonloppuisin. Opettajien pitkät kadehditut kesälomat... nooh, ainakin minulla ilman palkkaa. Vaan ei haittaa, syöminen on halpaa kun osaa toimia oikein. Kokataan ja leivotaan kotona, ostetaan tarjouksista ja muutenkin edullisesta päästä. Lidlistä tuli saaliiksi punalaputettua grillimakkaraa ja iso rasia kanafilettä 50 %:n alesta. Tänään pistettävä uuniin, mutta no problem. Huomenna aion leikata pihasta raparperin varsia ja niistä väsätä piirakkaa, ja ehkä kiisseliä, katsotaan. 

Aamulla piti postittaa kirje kauppaan lähtiessä. Pistin laukkuun, sanoin muutamaan kertaan ääneen että täytyy muistaa koukata postilaatikon kautta kun se tyhjennetään kello 9. Kävi mielessä että olisi ollut hyvä taktiikka pitää kirje kädessä jotta ei unohdu, ja niinhän unohtui. Puoliso ajoi katua suoraan eikä kääntynyt, enkä minäkään muistanut mitään. Huoleton tyhjä pää. Kadun päässä huomattiin että tyhjä bussi seisoi pysäkillä tien tukkeena, ja kaupungin pakettiauto oli näköjään saapunut sen vikaa korjaamaan. Me, onnen suosikit, ajoimme vastakkaista kaistaa, ei ongelmaa. 

Lidlin pihassa huomasin että postittamaton kirje oli laukussani. Heh. Ajoimme pois lähtiessä City Marketin kautta ja kiikutin kirjeen sen edessä tököttävään oranssiin laatikkoon. Tyhjennetään kello 17.00. Ei hätää, ei ole kiireellinen. Postinkulku on nykyään erilaista kuin ennen. Usein pärjää parhaiten sähköisillä viestimillä, mutta isällä ja äidillä ei ole sellaisia. Kirjoitan vanhanaikaista tapaa noudattaen. He saavat kirjeen tällä viikolla, jos hyvin käy. 

Orvokit olisivat ihania, mutta arveluttaa kun niitä on hoidettava koko ajan, eli nypittävä kuolleet kukat pois jotta ne jaksavat kukkia. Jospa hankkisi muutaman orvokin kuitenkin. Ne kukkivat pitkälle syksyyn, ovat melkein sijoitus 😀