Pihan kukkia ja jazz-musiikkia

Aivan näin runsaasti ei ole vielä 

kukkinut kertaakaan aikaisemmin.

Neilikkaruusu siis. Ja nyt vasta heinäkuu.

Osa varsista hiukan honteloita.

Olen parista kohtaa tukenut.

Ihmeellinen elokuvaelämys. 

Italiaksi, myös tekstit italiaksi.

Koin tunnelman lumoavaksi.

Ihan mahtava musiikki. 

Mutta: Ikävää että päähenkilö Luca kantaa

syyllisyyttä mukanaan lapsesta asti,

eikä lopulta pysty normaaliin elämään,

vaikka löytää rakkaudenkin.

Toivoin onnellista loppua, ei mahdollinen.

Leffa pohjautui tositarinaan.

Ruiskaunokki, mon amour 💙

Lempikukkani forever.

Haaveeni on saada piha kasvamaan kedon kukkia.

Kylvin yhteen kohtaan sekalaisia siemeniä 

yhdestä pussista ja ruiskaunokkia toisesta.

Miellyttävä yllätys. Pisamakello, jonka luulin

hävinneen. Kitkin sen pois kahdesta syystä:

1) Sen juurille ilmestyi kamalia etanoita.

2) Se tunki neilikkaruusun tielle ja se oli niistä 

kahdesta ainoa, jonka pystyin siirtämään.

Sitä oli paljon, mutta sen sai kitketyksi yksitellen

Istutin muutamia yhteen penkkiin, mutta

eivät näyttäneet siinä menestyvän kunnes nyt

huomasin että siinä on kuin onkin yksi

kukkiva pisamakello, tosin aika pieni.

Muutamat muutkin kasvit tänä kesänä 

kääpiöitä. Liikaa kuivuutta.

Mikä onni että tällä viikolla sataa.