Muhkurapullo ja pinkki termos

Meidän kodissa ei ole melkeinpä mitään väritöntä lasia, poikkeuksena viinirypälepulloa jäljittelevä puteli. Olen sen joskus kutsuilla täyttänyt tuoremehulla. Silloin se on sulautunut värillisiin astioihimme ja ollut hauska osa kattausta. Muistan sen kaktusmehulla täytettynä. Hieno vihreä väri, vähän kuin lehmuksenvihreän tai limetin sävyinen. Kuuluu lempiväreihini. ☘️ 🌵 🌿

Hain sen kellarista minne pakkasimme astioita viime vuotisen keittiöremontin tieltä ja sijoitin sen lasiovilliseen astiakaappiin ylähyllylle. Katse osui sinne ja totesin että, niin ihastuttava kuin se onkin, ei se oikein istu muiden astioittemme joukkoon. Siispä kirpparille. 

Haikeat jäähyväiset, joita lieventäköön pieni kuvasarja. Dokumentoin pullon tänne. 

Viiniköynnöksen lehteäkin sen kylkeen on saatu ympättyä. Esine osuu yksiin työni ja harrastukseni kanssa. En tarkoita että olisin viininviljelijä ja -juoja, vaan italian kielen opettaja ja harrastaja. Mieluisat mielleyhtymät, mutta jääkööt muistoihin. 

Muistojen termos tämäkin pinkki. Nätti kultasomisteineen. Meillä oli tapana laittaa siihen glögiä kun oli kutsuvieraita. Kahvi laitettiin omaan termariinsa, kauan sitten, pannukahvin aikaan. Melko myöhään aloimme käyttää kahvinkeittimiä, ehkä vasta noin 15 - 20 vuotta sitten. 

Muutaman vuoden olemme tyytyväisinä käyttäneet vedenkeitintä, sitä edeltävänä aika termarit olivat tarpeen teevedelle. Vasta hiljattain havahduin huomaamaan että ne vievät suotta tilaa, jonka voi muuhunkin käyttää. Jätimme vain yhden termoksen, muut kierrätykseen.

Ihmeellinen, tervetullut fiilis, kun kaapeissa on paikoin väljää. Vaan odotapas päivä tai pari niin rakoset kyllä täyttyvät. Olen juuri menossa katsomaan kellarista onko siellä jotain sopivaa esinettä muhrurapullon jättämään tilaan astiavitriinin ylähyllylle. 

Onko teidän keittiössä ylimääräistä tilaa? 

Jätin tarkoituksella pari omistuspäätettä pois. En tiedä panitteko merkille. Kirjoitin "meidän kodissa" ja "teidän keittiössä". Muistui mieleen erään tuttuni kauan sitten kertoma tapaus hänen kouluajoiltaan (ehkä 40-luvulta). Äidinkielen opettaja oli opiksi ja ojennukseksi seisottanut koko luokkaa, käskenyt taivuttaa polvia (niiaukseen ja takaisin ylös), käsivarret ojennettuina sivulle ja koko porukka toisteli liikettä tehdessään "possessiivisuffiksi" 😀 Hän nauroi tuota kertoessaan ja niin teen minäkin. Taukojumppa koulussa on sinänsä hyvä ajatus. Siihen voisi yhdistää jotain kivaa oppia. Minä esimerkiksi pyydän italian opiskelijoitani useinkin nousemaan seisomaan ja sitten käymme läpi kehonosien nimityksiä ja sanoja "vasen" ja "oikea".