Ystävänpäivä ja muut kissanristiäiset

Tulisin hulluksi jos yrittäisin välittää ystäville kaikki toivotukset joita on mahdollista esittää. Ystäviä on paljon ja kalenteriin on merkattu jos jonkinlaisia merkkipäiviä. Meillä oli ystäviä kyläilemässä ja yksi heistä antoi meille muille käteen ystävänpäiväkortit. Itse annoin samalle porukalle joulukortit samalla tavalla viime vuonna. Säästyi postimaksut. 

Mukava oli saada tuo kortti, varsinkin kun sen antaja on kissaihminen. Hän yritti taas kerran innokkaasti tyrkyttää meille kissaa tai koiraa. Alkoi oikein ahdistaa kun yritin selittää miksi emme halua ottaa lemmikkieläintä, vaikka eläimistä pidämmekin. Sanoin jo lopulta että ahdistun ja suora puhe tehosi. Hän kekkasi omasta elämästäkin jonkun vastaavan esimerkin joka sai hänet ahdistumaan. Tilanne päättyi nauruun. 

Ajattelin vielä jälkikäteen että hän oli kertoillut miten kamalia summia kuluu eläinlääkärin kuluihin. Ei meidän pienistä rahoista sellaisia makseta, vaikka kieltämättä pystykorvan pentu olisi suloinen. 

Kutsuilla tuli juotua viiniä, ja myös lounailla kutsujen jälkeen, koska oli avattuna sekä punaviini että valkoviini. Siihen tyssäsi tipaton tammikuu, jota olisin kyllä ihan helposti voinut jatkaa vaikka koko vuoden. Sain lahjaksi tuommoisen ihanan pienen punaviinin, mutta ei halua avata sitä. Odottakoon seuraavia kutsuja. 

Tyrkyttämisestä vielä sen verran että harmistun kuohuviinin pakkojuottamisesta alkumaljana. En pidä kuohuviinistä, se pistelee kurkussa, enkä ymmärrä miksi useinkaan ei anneta vaihtoehtoa. 

Hurjaa mässäilyä. Itse kokkasimme ja leivoimme

ja lisäksi kaikki toivat jotain, muun muassa kakkua.

Vadelmakakku ja mutakakku.

En tullut ottaneeksi kuvia ruuista, mutta sen voin kertoa että niitä oli paljon. En ole vieläkään saanut karistettua seurannutta lisäkiloa, puuh. Kutsuista on jo toista viikkoa. 

Otin esille äidin maalaaman kastikekulhon vaikka se merkitsikin sitä että piti tiskata käsin. Kaunis, siinä on mattakultaa somistuksena. 

Sokerikko on samaa sarjaa ja norsunekka niin ikään äidin maalaama. Käsin tiskaamista vaativat Myrna-lusikatkin, mutta ei se mitään. Seuraavat kutsut sitten jollakulla muulla meidän porukasta. 

Onko ollut kissanristiäisiä helmikuussa?

Entä pakkopullaa?

Laskiaispulla mantelimassalla, nam! Entä sinulle?