Hienompaa säilykekalaa ja sombrero takaraivolla

Kahteen tai kolmeen viikkoon en ole lukenut mediaa, siitä alkaen kun päätin ryhtyä uutispaastoon, mutta joku aika sitten, ennen paastoani, lukaisin artikkelin, jossa kerrottiin raadin testanneen säilykekaloja. Pistin muistiin pari tuotenimeä ja ostin kyseiset tuotteet. Totta, maukasta oli. Ei aikaisempaa havaintoa valkotonnikalasta.

Italian ryhmässä on ollut kivoja tehtäviä, ylimääräisiä vapaaehtoisia, vapaavalintaisia tai suosittelemiani, jokaviikkoisen pakollisen lisäksi. Yksi opiskelija oli listannut muutamia maatilan eläimiä. Lehmä, sika jne. Seuraavalla viikolla metsäneläimiä. Yksi oli listannut niitä ja muut saivat arvata mikä eläin oli kyseessä. Varustimme eläinten nimet artikkeleilla ja laitoimme yksiköstä monikkoon. 

hevonen = un cavallo, il cavallo / ka VAL lo /

hevosia = cavalli , hevoset = i cavalli

Kun viime viikolla sanoin että opiskelijoiden kielitaito on edennyt niin hyvin että opettaja voi astua askelen taaksepäin, tarkoitin esimerkiksi sitä että opiskelijat voivat kuulustella toisiltaan viime kauden sanastoja ja lauseita. Se meni hienosti. Puutuin asiaan ainoastaan jos kuulin virheitä ääntämisessä. 

Olen ihastunut mannapuuroon. Puoliso keittelee sitä minulle. Lämmin puuro, kylmä marjakeitto. Herkullinen jälkiruoka. 

Rohkaistuin opettelemaan tuo hankalan korkin käyttöä kun bloggari Sini vakuutti olevansa sinut sen kanssa. Kohtalaisesti onnistuin. En tiedä miten esimerkiksi äitini pystyisi tuon avaamaan nivelrikkoisilla sormilla. Itselläni on tilapäisiä motoriikkavaikeuksia (Aspergerin oireyhtymä) tai sitten olen vain perustumpelo 😀 Sain kuitenkin Siniltä sen verran itseluottamusta ja motivaatiota että rohkeasti kokeilin.  

Pääsiäinen lähestyy. "Päästäinen", kuten kaverini Elsa sanoo. Sain jo joku viikko sitten suklaamunia tuliaisiksi kun oli ystäviä kylässä. 

Minua jaksaa huvittaa suomen sanonnat "meille tulee vieraita" (vaikka ovat tuttuja) ja "menemme kylään" (vaikka he asuvat kaupungissa eivätkä kylässä)😀

Jatkuvan ihastelun ja mielihyvän kohde; kirjasarja El Coyote. Viimeksi luettu Kahlehdittu tuli, espanjankielestä suomennettu. Alkuperäisteos El reunión en Los Angeles. 

Seuraavassa ote mainitusta tarinasta:

Etenkin tykkäsin tästä kohdasta.

Luin sen uudelleen monena päivänä ja 

nauraa hekotin "sombrerot takaraivolla" - ilmaukselle:

Rähjääntyneitä kappaleita nämä kirjalliset aarteet, joita isäni kanssa aikanaan metsästin antikvariaateista kunnes saimme sarjan täyteen.

Käväisimme kirpparilla ja ostimme vinot pinot luettavaa. Siellä oli puhelias sympaattinen miesmyyjä, jonka ansiosta käynti oli vielä mukavampi kuin olisi muuten ollut. Mieheni osti 5 englanninkielistä dekkaria, minä kahmalokaupalla erilaista lukemistoa, jota esittelen aikanaan. Mainitsen nyt vain että erittäin pitkä dekkariton kauteni loppui tähän. Tästä syytän kirjabloggareita Mummo matkalla, Kirjasähkökäyrä ja Jokken kirjanurkka. 😀 Heillä on houkuttavia kirjapostauksia. Aloin lukea Maria Langin rikosromaania Murha vuokralaisena. (1959)

Onko sinulla jännä kirja kesken?