Tämä on meidän suosikkimme pannareista, joita olen jo vuosia vääntänyt ja erinäisiä ohjeita kokeillut.
Sain meidän vanhalla liedellä paistettua hyviä pannukakkuja. Tilanne muuttui kun ostimme kiertoilmauunin, mutta on parantunut. Olen oppinut sitäkin käyttämään. Oli kyllä aika hankkia uusi liesi. Edellisestä luukku roikkui miltei irti. Se oli ehkä tämän talomme alkuperäinen hella.
Pannukakusta tulisi kai vielä parempi jos voisin käyttää oikeaa sokeria. Steviasokeri ei kuohkeudu vatkatessa samaan tapaan. Hyvää on joka tapauksessa.
Vapaapäivä, kotipäivä, mukavaa. Eilen tuli harrastettua liikuntaa ja ulkoilua reippaasti kun jouduin kahlaamaan ja tarpomaan loskassa tanssikurssille mennessäni ja myös paluumatkan rämmin samassa sohjossa. Kyyti olisi ollut tarjolla mutta kieltäydyin itsekurin nimissä koska torstai on liikuntapäiväni. Kävelin pienessä urassa joka oli muodostunut jalkakäytävään, sateenvarjo kädessä lumisateen vuoksi, kassi toisessa. Lumiaura tuli kotimatkalla vastaan, varmasti näki minut ja punaisen takkini jo kaukaa, mutta ei tehnyt elettäkään väistääkseen kadun kautta tai muuta mikä olisi ollut hänelle ihan helppoa. Pysähtyi eteeni ja pakotti valitsemaan loskaisen märän kadun tai pienen märän lumikinoksen toisella puolella. Onneksi minulla oli saappaat. Kiipeilin siinä lumessa harmistuneena huonosta käytöksestä. Ovatko jalankulkijat velvollisia väistämään lumiauraa?
Ystävällisyys ja huomaavaisuus eivät yleensä maksa mitään. On ihmisen oma valinta miten hän käyttäytyy. Jääköön omaan arvoonsa.
Myöhemmin meidän kadun lumiaura jätti lumivallin porttiaukollemme. Mieheni kävi sen siitä lapioimassa illalla. Hyvä että kävi, tänään homma olisi ollut huomattavasti vaikeampi muutaman pakkasasteen vuoksi.
Vaan hyvät on tunnelmat. Heräsin aamulla pirteänä, täynnä tarmoa. Eilinen liikunta oli tehnyt tehtävänsä. Siivosin keittiön, poltin kamiinaa, ravistelin petivaatteita. Ja paistoin tuon pannukakun. Ihanaa pensasmustikoiden kanssa joita mies toi eilen Lidlistä.
Elämässä on juuri tuollaiset asiat parhaita; kun tänään rehkin, voin huomenna ottaa rennommin, ja on niin hyvä mieli.
VastaaPoistaLuulen, että jalankulkijan täytyy väistää työkoneita. Minä ainakin olisin jo ajoissa siirtynyt pois tieltä, jotta työmies saa tehdä työnsä hyvin.
Selitin kai huuonosti... Ei siinä ollut paikkaa mihin minä olisin voinut väistyä. Kävelin kapeassa urassa lumisateessa ja kovassa tuulessa kantamuksineni ja kamppailin eteen päin päästäkseni ja pystyssä pysyäkseni. En olisi ikinä uskonut että aura tulee melkein ihmisen päälle. Hän olisi helposti oystynyt ajamaan kadulla hiukan sivuun siellä lämpimässä hytissä istuessaan suojassa tuulelta ja lumisateelta joiden armoilla minä kamppailin.
PoistaNo juu, en tietenkään tarkkaan tiedä, miten jättimäiset kinokset teillä on, meillä on vain matalaa sohjoa. Se mitä olen teillä ja kaduilla nähnyt, niin aina ihmiset ovat väistäneet työkonetta. En tiedä, onko virallista sääntöä tai ohjetta olemassa.
PoistaKiitos Anna. Ei se mitään, en osannut selittää mikä myräkkä se oli. Taistelin vastatuulessa sateenvarjo naaman edessä, katu lainehti edellisistä sulaneista lumista, siihen en halunnut astua, lisää satoi lunta ja tämä oli pikkukatu, ei valtaväylä, pienehkö aura. Kaupunginosamme Facebook-ryhmässä päiviteltiin jossain vaiheessa täystörppöä lumiauran kuskia, mietin että olikohan se tämä. 😀
PoistaTämä toimii nyt minulle kimokkeena kotijumppaan. Teen venyttelyjumpan olkkarin lattialla YouTube -videon tahdissa.
VastaaPoistaMeillä on ollut tänään vasta lumimyräkkä. Omituinen sää, välillä lunta sakeanaan, sitten tauko ja jopa sinistä taivasta kunnes taas lunta kuin joku kaataisi sitä taivaalta.
Hyvä Marjatta! Minäkin teen liikkeitä lähestulkoon joka päivä kotona. 🍎
PoistaSää on ollut todella haasteellista viime aikoina. Ne jotka sanovat että sää on tylsä puheenaihe saavat tarkistaa kantansa 😀 Mutta ihana olla kotona huonolla säällä. Meillä ei ole koiraakaan joka pitäisi viedä ulos.
Tuo on jokatalvinen taistelu kun aura linkoaa lumet pihatien tukkeeksi niinettä pihalleen päästäkseen pitää ensin aukaista tie..ja onneton jos se on ehtinyt jäätymään. Iloinen asia kuitenkin että otit kaiken tarpomisen liikunnan kannalta ja ois se aurakuski voinut edes kättään nostaa pahoittelun merkiksi...kova työ hänelläkin.
VastaaPoistaSe on monelle ongelma kun pihatie tukitaan. Ajattelen aina että mitenkähän huonokuntoiset ihmiset siitä selviytyvät. Meidän seudun Facabook-ryhmässä oli kerran suivaantuneita kirjoituksia kun joku lumiaurakuski oli käyttäytynyt töykeästi ja loukkaavasti ihmisiä kohtaan. Samoihin aikoihin meidän katua auraava mies poisti taitavasti aurallaan kinokset kaikkien pihateiden kohdalta ja vielä heilautti kättään ystävällisesti kun kävelimme ohi. Mahtavaa! Sen verran erikoista että arvelin sen mahdollisesti liittyneen noihin valituksiin. Toista kertaa emme ole sitä ruhtinaallista kohtelua saaneet. 😎🙂
PoistaUuden uunin kanssa elämä on aluksi vähän hakemista, ennen kuin löytyy taas rutiini.
VastaaPoistaOlipa vaikea lukea tuo sinun otsikko, kun just luin kirjani nimen, Lempparisukat ;D
Otsikko onkin tosiaan hassun vaikealukuinen. Vielä hassumpi olisi lempparilamppuni.
PoistaTotta puhut uuneista. Meillä ei ollut aiempaa kokemusta kiertoilmauunista. Oli se ylellistä kun kävi ilmi että voi paistaa enemmän kuin yhden pellillisen kerralla 🙂
Hyvä pannarin ohje. Meidän ohjeessamme on samat ainekset, mutta munia ja sokeria ei vatkata erikseen, lisätään vaan. Vatkaaminen tekee varmaan lopputuloksesta kuohkeamman.
VastaaPoistaSe on hyvä, erinomainen jopa 💕 Tekisi mieli kokeilla tavallisella sokerilla että miten kuohkea pannarista tulisi. Reseptin kuvassa pannukakku näyttää aika muhkealta.
PoistaTykkään lumitöistä. Tällä viikolla niitä on saanut taas tehdä ja ulkona on uskomattoman kaunista. Koiralenkin jälkeen jaksaa vielä hyvin tehdä lumisiivoukset.
VastaaPoistaSinun pannarista tuli mieleeni, että näin yksi yö unta, että tein pannaria ja melkein maistoin sen maun. Käytän tosi vähän sokeria pannaritaikinaan. Melkeinpä vain karppisokeria, joka on parempaa kuin stevia, ja vaniljasokeria. Lettutaikinaan pelkästään teelusikallinen vaniljasokeria. Olen tehnyt myös suolaisia pannareita. Laitan niihin mukaan esim. tomaatin tai paprikan siivuja ja osaan pannaria miehelle jotain lihaa. Hän tykkää lihasta, minulle se ei ole koskaan sopinut.
Hyvää viikonloppua :)
Minäkin tykkään lumitöistä. Joskus melkein kilpailemme kumpi saa luoda lumet 😀 Niitä ei ole kauhean paljon, ulkoraput, kaksi osuutta kulkuväylää, ja katuosuus, jos haluaa sen tehdä.
PoistaHassukasta että näit pannarista unta 🙃 Karppisokeria en ole kokeillut, käytän steviaa, jauhe- tai raemuodossa ja Canderellia. Niitä ei tarvitse laittaa niin paljon kuin ohjeessa sanotaan. Tuli muuten ihanan paksu ja kuohkea tuosta eilen paistamastani pannarista. Yritetään nähdä siitä kivaa unta ensi yönä 👍 Paljon voi tehdä variaatioita täytteillä. Olen kokeillut esimerkiksi hedelmäsoseita, itse tehtyjä.