Kanadalainen blogikaveri kävi Meksikossa. Upea aurinko, hienoja maisemia ja nähtävyyksiä. Myös toiselta blogikaverilta näyttää olevan Meksiko-postaus hänen häämatkaltaan vuosia sitten. En ole vielä ehtinyt katsoa. Itselläni on aina ollut jonkinlainen Meksiko-haave tai kaipuu, ja espanja kuuluu suosikkeihini kielissä.
Kirpparilla oli tuollaisia hupaisia kuppeja. Heti tietää että ne kuvaavat Meksikoa; kaktukset, sombrero, poncho, siesta. (En ostanut.)
Puoliso on myös Meksikon ystävä. Se on meillä molemmilla alkanut jo ennen kuin tapasimme toisemme, lännen elokuvista ja lukemistamme kirjoista.
Kun lukee, pääsee aina matkustamaan mielikuvituksessaan. Yhdessä westernissä John Wayne sanoo jotain espanjaksi ja meksikolainen vastaa hänelle: "You speak good Mexican, señor."
Joku aika sitten näin blogini sivurullassa leipälaatikon, joka vaikutti kuvassa valkoiselta ilman tekstiä, vaikka ei ollutkaan. Se oli Päivien ilot -blogin postaus. Meillä on kotona teksti "bread", mutta ajattelin että saattaisi olla vielä kauniimpi ilman.
Uskomatonta! Seuraavana aamuna leipälaatikkomme oli kääntynyt. Haaveeni oli toteutunut. Nyt pidämme sitä noin päin. Niinhän sitä kuulee väitettävän että kun on myönteinen asenne ja esittää maailmankaikkeudelle toiveen, se toteutuu. Pienet ja suuret toiveet toteutetaan, kunhan toive on myönteinen eikä kielteinen, tyyppiä "haluan..." ei tyyppiä "en halua..." Hölynpölyä? Ehkä, mutta minun toiveeni ovat aina ihmeellisesti toteutuneet. Eivät tietenkään kaikki, mutta huomattava osa, mitä olen kautta aikojen kiitollisena ihmetellyt.
Ah ihanuutta! Lumikin asu kirpputorilla. Mielikuvitusta käyttämällä pääsee astumaan sadun maailmaan. Pitää osata sulkea silmät kankaan ryppyisyydeltä ja siltä miten halvalta vaate näyttää. Jos valitsee negatiivisuuden, satumaailma ei aukea.
Tammikuun viimeinen päivä. Suklaarasiassa toiseksi viimeiset konvehdit. Joulun jälkimainingit ovat kestäneet kauan. Joulukuusi makaa lumettomalla pihamaalla. On aika kantaa se talon taakse odottamaan kesää, kirvestä ja sahaa.
Huominen tuo helmikuun. Odotamme isolla joukolla Repolaisen bingo-haastetta ja Kristiinan uutta haastetta, ehkä Sara tekee uuden Walk With Me - haasteen. Eilen kuulin että La Promesa alkaa alusta televisiossa. Jaksot 1 - 122. Katselimme ensimmäisen jakson. Näyttelijät olivat nuorempia kuin nyt kun ollaan kolmannella kaudella.
Espanja hetkeksi sivuun kun ryhdyn valmistelemaan ranskan tunteja. Au revoir 💕




Kyllä, elämä koostuu onnekkaista oivalluksista!
VastaaPoistaKivasti sanottu 🌷
PoistaKivaa! Näinä vesisateisina tammikuun päivinä on mukavaa ajatella vaikkapa Meksikoa, lämpöä, aurinkoa ja kaikkia mielenkiintoisia kasveja, joita siellä kasvaa. :)
VastaaPoistaIhanaa, valoistuvaa helmikuuta!
Oletko huomannut Ylen esittämän ranskalaisen Komisario Panda -poliisisarjan? Se on aika leppoisa ja veikeä.
Kyllä, ja mukava ajatella Meksikon värikkääksi maalattuja juttuja ja värikkäitä vaatteita. Helmikuu onkin jo aika lailla valoisampi kuin vuodenvaihde on ollut. ☀️
PoistaEn ollut Pandaa huomannut. Sydämellinen kiitos ❤️🖤 Katsomme tänään!
Onkohan niissä kipoissa kasvatettu kaktuksia? Niitä Kristiinan ja Repolaisen haastetita odotan innolla minäkin. Mukavaa kuunvaihdetta! Tammikuun sietääkin vihdoin loppua...
VastaaPoistaLuultavasti on koska nuo olivat kukkaruukkujen hyllyssä 🌵 Hyvin havaittu Stansta. Hauska kun kuukausi vaihtuu ja saadaan uudet haasteet. Pidin kyllä tammikuustakin. Tervetuloa helmikuu!
PoistaLumikki tuli heti kuvasta mieleen! Ryppyinen helma on jäänyt Lumikilta huomiotta runsaan työmääärän takia. Kääpiöt varmaan auttavat :)
VastaaPoistaKoulun ranskantunneista on jäänyt pari hassua lausetta mieleen. Toki sanoja sieltä, toisia täältä.
Mahtoiko siellä kääpiöitten kämpässä olla silitysrautaa? Hauska huomata että aloit heti eläytyä satuun 🌸 Minullekin on koulun ranskasta jäänyt lähtemättömästi mieleen sanontoja ja lukukappaleiden lauseita 📕
PoistaAivan ihana postaus tammikuun päätteeksi kiitos! <3
VastaaPoistaKiitän kauniista palautteesta Sini 💕💙
PoistaKeski-Pohjanmaalla Vetelissä eräs lännenelokuvafani rakensi luppoaikanaan oman lännenkylän. Siellä on saluuna, posti, sheriffin toimisto sellin kera ym. Monta kesää siinä toimi sitten kahvila, mutta nykyään harmillisesti vain satunnaisia aukiolopäiviä. Jos haluat kurkata, niin löytyy facebookista nimellä Rajaseudun saluuna.
VastaaPoistaVoi että kuulostaa kivalta! Menisin käymään jos olisi lähellä 😀
PoistaKirjoitan muistiin ja katson huomenna Facesta. Kiitti ☘️
Oi, miten kaunis tuo teidänkin leipälaatikko❤️
VastaaPoistaJa niin sopii kumminpäin tahansa.
Just niitä arjen iloja!
Mukavaa viikonloppua😊
On se nyt kuitenkin jäänyt ilman tekstiä - puolta näyttämään 🌸
PoistaKiitos sinullekin mukavaa viikonloppua ja paljon arjen iloja ❤️
Mexikolaiskulhot olisi vaikea ohittaa ostamatta. Mutta kyllä ne sieltä jonkun mukaan lähtevät, siitä olen varma. Kerran ostin kirpputorilta neljän kappaleen kahvikupit vaan koska ne olivat niin kauniit. Ei niillä käyttöä ole, eikä niille ollut oikein tilaakaan. Nyt makaavat ympättynä yhteen harvoin avattavaan kaappiin.
VastaaPoistaVoi kuule tiedän täsmälleen mistä puhut. Rakastan asioita ja joudun hillitsemään itseni kun näen kaikkea nättiä. Haluan että meillä on kodissa tilaa 🙂 Meillä on kyllä vieläkin "näyttöastioita" joita ei juurikaan käytetä, ihaillaan vaan kun ei raaskita luopua.
PoistaNyt on alkanut Ylellä kiva ranskalainen dekkarisarja, jossa on huumoria ja hullunkurisia tapahtumia. Erikoinen poliisi haluaa, että häntä kutsutaan Pandaksi.
VastaaPoistaKiitos Mai ♥ Sara tuossa edellä vinkkasi myös. Ilahduin suuresti. Katselimme eilen ja on mukavan tuntuinen. Juuri mitä kaipasin ranska-innostukseen, kiva kiva!
PoistaTosi ihanat meksikolaiset kupit. Nossa varmaan kaktuksetkin viihtyisivät.
VastaaPoistaMukavaa alkanutta helmikuuta sinulle.
Varmasti viihtyisivät 🌵 Sitä samaa sinulle, helmikuuta !
PoistaSamoin sinulle 🌷
VastaaPoistaKauniit esineet ilahduttavat, pienetkin.
VastaaPoistaMe teimme ison oston, sohvan. Saamme sen vasta maaliskuussa, mutta suunnittelen jo, mitkä sohvatyynyt käyvät sen kanssa ja torkkupeitto ja pitääkö hankkia vielä pieni pöytä kulmasohvan toiseen päähän. Sohva on metsänvihreä. Tuo alkukuvasi kuppien oliivinvihreä on myös kaunis väri, mutta en uskaltanut valita niin isoa pintaa siinä värissä.
Metsänvihreä sohva kuulostaa mielikuvitusta kiehtovalta ja oikeastaan hyvä että sitä joutuu odottamaan. Voi haaveilla sen tulosta ja suunnitella tyynyjä sun muuta. Oliivinvihreä olisi myös saattanut olla kohtalaisen neutraali väri. 🫒 Parempi pelata varman päälle kuitenkin. Mukavaa sunnuntaita!
PoistaAstioiden kohdalla tuo itsehillintä onkin vaikeinta...
VastaaPoistaPizzakokoiset Villeroy & Bochit lähti ihan pakolla viimeksi mukaan.... vaikka sitten sijoitusvaikeuksia kotona tulikin...
Lumikkiasun kohdalla kirjoitat niin osuvasti... silmät sulkien rypyt oikenee ja sadun maailma avautuu... jos rypyiltä ei muuta kuin ryppyjä nää... niin päivä aurinkoinen ja täynnä mahdollisuuksia häviää!
Pyrin ratkaisemaan sillä että pistän vastaavasti jotain vanhaa menemään lahjoituksena kirpparille. Usein se onnistuu mutta ei aina 😀
PoistaIhmisissäkin pitää oppia katsomaan ryppyjen ohi ❤️