Tukan ja helman hulmahdus

Kokeilin viime viikolla pysyikö panta päässä torstain tanssitunnilla. Kyllä pysyi, monet kiitokset vinkistä, blogikaveri Puikoillanikin! 

Tänään sidoin tukan vihreällä hiusdonitsilla kun oli vihreä yläosa ja musta tanssihame. Aika lailla samansävyinen donitsi oli kokoelmissani. Pitää olla donitseja ja rusetteja joka lähtöön. (En tiedä miten google kääntää kaiken tämän; hiusdonitsi on englanniksi a scrunchie, ei a doughnut). 

Hyvät treenit. Opettajalla on suunnitelma että esiinnymme yleisölle toukokuussa ja siihen harjoittelemme koreografiaa. 

Hurjan nopealiikkeinen katutanssileffa. Ei varsinaisesti minun tyyliäni, mutta tempasi paikoin mukaansa. Pidin elokuvan huipennuksesta. Se oli tanssia kirjaimellisesti kadulla, sateessa, ihan mahtavaa. Vesi roiskui kun tanssittiin ja pyörittiin maan rajassa. Dancing In The Rain (Gene Kelly) oli aikanaan taidokasta upeaa liikettä, tämä on omassa sarjassaan myös vertaansa vailla. Mitä suorituksia! 

Leffan juoni oli sitä tavanomaista kehyskertomusta. Vaikeuksien kautta voittoon, välillä kateutta ja sabotaasia, juttu näyttää kariutuvan täysin, mutta ratkaisu syntyykin ja "meidän porukka" voittaa sekä tanssikilpailun että kaikkien kunnioituksen. 

Olisipa mukavaa jos telkkarissa näytettäisiin vanhoja Fred Astaire, Ginger Rodgers ja Gene Kelly - elokuvia. 

Huomenna on opetukseton päivä. Kirjallisia töitä ja kotitöitä, vapaa-aikaa ja suunnittelua. Nautin jo etukäteen ajatuksesta. Ei tarvitse lähteä minnekään. Tukka ei hulmahda eikä helma. Välillä täytyy rauhoittua. Vai mitä?