Luin italiankielisestä satukirjasta sadun Hansel e Gretel. Kirjabloggari Mai kuvaa usein lukemansa teoksen kukkien kanssa. Otin hänestä mallia ja kuvasin tämän kukkien vieressä meidän pihassa. Nyt on kiva lukea ulkona kun on lämmin sää.
Tunnette varmaan tarinan juonen. Köyhä puunhakkaaja ja hänen vaimonsa eksyttävät lapset metsään koska eivät pysty ruokkimaan heitä. Lapset näkevät metsän keskellä piparimökin. Siinä asuu noita joka haluaa syödä Hannun. Kertun hän laittaa siivoamaan mökkiä tässä versiossa ja Hannua lihotetaan häkissä.
Hirveää kertomaa: Noita lämmittää uunin pojan paistamista varten, mutta Kerttu työntää noidan tulikuumaan uuniin ja sulkee luukun.
Sitten lapset etsivät noidan aarteen; kultaa ja jalokiviä. Sopivat tuliaiset kotiin vietäväksi.
Lapset saapuvat joen rannalle ja matkustavat siitä eteenpäin joutsenen kyydissä. Joutsen oli minulle uutta vaikka olen lukenut saman kertomuksen eri versioina eri kielillä.
Isä ja äiti ottavat lapset avosylin vastaan. Aarteen turvin he elävät onnellisina elämänsä loppuun.
Kun luen tätä aikuisena, herää kysymyksiä. Eivätkö lapset vaatineet vanhempiaan tilille kun nämä olivat hylänneet heidät metsään kuolemaan nälkään? Jatkuiko elämä tuosta eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Joka kertomuksen alussa on kaunis siluettipiirustus. 🖤
Paksuhko iso kirja 29 cm kertaa 20 cm.
9 satua. Maksoin tästä aarteesta 3 euroa kirpparilla.







Tuttu tarina on, kirja on hyvä löytö, kaunis kuvitus. Vanhin poikani pelkäsi kun luin tätä kirjaa niin en viitsinyt sitten lukea loppuun ja kiusata poikaani enkä palata siihen kirjaan enää, se kuva oli hänestä pelottava.
VastaaPoistaHyvä että et lukenut pojalle enempää, nämä ovat aika kauheita tarinoita. Itse pelkäsin kamalasti Lumikuningatarta kun minut vietiin lapsena katsomaan sitä elokuvana. Piiloduin penkin alle 🙂 Kammosin myös Hans Cristian Andersenin satuja.
PoistaNiissä oli jotain pelottavaa. Itse pelkäsin Jörö-Jukkaa!
PoistaEi mikään ihme! Luin Jörö-Jukkaa vasta aikuisena; karmea. "Pahat pojat joita ei saatu hyviks, on nyt jauhettuna jyviks" ja kuva lihamyllystä. Huh.
PoistaThose old fairy tales have some gruesome scenes in them that are very disturbing to our modern way of thinking. The book is a beautiful one photographed amongst the forget-me-not flowers.
VastaaPoistaGruesome yes, you can say that again! I can hardly read these as an adult 🙂
PoistaDaylight and the for-get-me-nots help here 💚
Aika karmaiseva satu loppujen lopuksi! Jännä, miten "muistaa" satuja, mutta ei kovin tarkasti kuitenkaan. Samaa minäkin jäin tuosta lopusta miettimään. Ja sitä, että lapset saivat jäädä/palata kotiin asumaan, kun itse hoitivat rahaa sitä varten? Kamalaa! Mitä mahdoimme sadusta oppia? Vai mitään?
VastaaPoistaPaha saa palkkansa on ainakin hyvä opetus. ☘️ Yksityiskohdat karmaisevat. Tarina on erilaiselta ajalta kuin missä nyt elämme. Ei ole tainnut lasten asema olla kovin hyvä, eivätkä lasten oikeudet. Mutta kiva että saivat tuon aarteen. Missähän sitä voivat tuhlailla? 🙂🙃😉
PoistaOih - niin tutut kuvat lapsuudesta... lie ollut ihan sama kirja minulla - suomeksi!!
VastaaPoistaEn yhtään ihmettelisi vaikka sama teos olisi ollut myös suomenkielisenä. 📕
PoistaTuo minun kappaleeni näyttää olevan vuodelta 1998. Alkuperäinen on kai ollut englanniksi.
Todellinen aarre. Hyvä että otit talteen.
VastaaPoistaVanhat sadut (Grimm) ovat nykysilmin luettuna todella julmia. Niitä on kyllä versioitu pehmeämpään suuntaan ja joitain olen itsekin ääneen lukiessani "siivonnut". Nykylapsia suojataan pahimmilta tulisten hiilien päällä tanssimisilta. Oikein tai ei?
Kiitos. On aarre 🎀 vaikka osaksi kauhistaa.
PoistaKiva että olet ääneen lukiessa sopivasti sensoroinut.
Se on hyvä kehityssuunta että tarinoita muutetaan terveempään suuntaan.
Lapsia tulee suojella kunhan ei ihan pumpulissa pidetä ☁️ 🙂
Pas mon conte favori mais le livre a de belles illustrations !
VastaaPoistaBonne journée !
Anna
La maison commestible est pourtant super 😀
PoistaBon mardi à toi 💕
Grimmin sadut tulivat lapsena tutuiksi. Ei niitä silloin osannut ajatella julmiksi. Toisin on tänä päivänä. Hannu ja Kerttu on tuttu satu, mutta joutsenella matkaamista en muista.
VastaaPoistaLöysin hienon kirjan edullisesti. Etenkin kuvitus on kaunis.
Taitaa olla juuri noin että emme lapsina ajatelleet satujen julmuutta isommin. Hyvät olivat hyviä ja pahat pahoja. En lukisi noita pikkulapselle.
PoistaKuvitusta ihailen kovasti 🧡 Kiitos kommentista.
Minun edesmennyt isoisäni kirjoitti muistelmat, niissä hän kuvasi muutosta suhtautumisessa lapsiin ja koulutukseen. Häntä ei ison maalaisperheen nuorimpana poikana mitenkään opastettu pärjäämään omillaan, ei ollut puhetta koulutuksesta, työtaidoista tai työnhausta IKINÄ vanhempien kanssa. Hänellä oli kuitenkin asiat hyvin lapsuudessaan, koska lapsena riitti aina ruokaa ja lämmintä vaatetta päälle. Vielä 1930-luvulla lapsia, jotka olivat vailla elatusta, kaupattiin huutolaisina.
VastaaPoistaHyvä kommentti, rouva Kepponen. 🌸 On hienosti asiat nykyään kun on neuvolat, lapsilisät, peruskoulu jne. Silti tietenkin löydämme kaiken aikaa valittamista 😀
PoistaSatujen kanssa on ihastuttavat lemmikkikuvat.
VastaaPoistaMaltoin viime vuonna antaa lemmikkien siementää ja nyt niitä on valtavasti ♥
Poista