Hoitamaton piha rehottaa

Hopeahärkkiä omenapuun juurella. Kitkin sitä pois viime kesänä, omia aikojaan on kuitenkin kasvanut takaisin, enkä ole tänä vuonna innostunut puistotunnelmasta, vaan mieluummin katselen luonnollista luontoa.

Mökkitunnelma vallitsee omakotitalomme pihassa. Se oli yksi asia mikä minua veti puoleensa jo kun tänne muutimme. Välillä olemme istuttaneet ja kylväneet puutarhakasveja, nyt taas sellainen vaihe että palaamme enemmän luonnontilaan. 

Hopeahärkki kuvattuna omenapuun aurinkoisemmalta puolelta. 

Hävitimme pionit kukkapenkistä johon laitoimme mansikkaa kasvamaan. Heitin siitä otettua multaa aidan viereen ja eikös siitä nyt kasva pionia. Upeaa! Kiva kiva. Hoidellaan kun ehditään. 

Uusi syyshortensia on alkanut voimistua.

Sateet auttavat.

Sen vieressä rehottaa päivänhattu jota kylvin tuohon muutama vuosi sitten. Vihdoinkin se on alkanut innostua. Joskus kai tepsii parhaiten se kun jättää kasvit omaan rauhaansa. 

Luonnollista luontoa. Tuossa oli ensin pieni perunamaa. Seuraavana kesänä kylvimme siihen niittykukkien siemeniä (sekoitus). Unikkoa ja monta muuta lajia. Viime kesänä ja nyt tänä kesänä näkyy että vallalla ovat peipit ja päivänkakkarat, seuraavaksi on kehittymässä puna-apila.  

Rakastaa, ei rakasta... KYLLÄ RAKASTAA 💕

Joutilaita vapauden päiviä silmänkantamattomiin. Kesäfiilis. Mitä syötäisiin tänään? Juodaanko toiset aamukahvit ostoksilta palattua? Voi miten mukavaa.

IKKUNASTA NÄHTYÄ

Pensasaidan yli kiitävä kypärä, ohhoh! Kai se pyöräilijäkin oli siellä sekä pyörä vaikka eivät näkyneet. 

Kaksi valkoista villakoiraa, kauniisti trimmatut. Ilahdun aina kun huomaan että koiria on enemmän kuin yksi taloudessa. Ne ovat seurallisia olentoja.

Perheessä voi tietysti olla kuusikin koiraa. Niiden ulkoilutus on aina pysähdyttävä näky. Paparazzi-kuva.