Käppyräpizza ja orapihlajan käpppyrä

 

´

Käyrää ja käppyrää. Hassu pizza valmispakkauksesta. Ei ollut ihan helppo käsitellä ja suoristaa mutta hyvänmakuinen ja helpompi leikata veitsellä kuin monet muut. En tullut säästäneeksi pakkausta, koska emme usko tekevämme tätä uudestaan, joten en osaa kertoa mikä merkki se oli. Helppous on vaatimus. Läiskäise ja läpsäise on paras tyyli kun ei halua liikaa aikaa käyttää ruuanvalmistukseen. 

Tänään syömme eilen paistettuja kanankoipia ja mieheni tekee soijarouheesta bolognesen minun toivomuksestani. Herkkua. 

Kuva on toukokuun lopussa otettu. Jätimme orapihlaja-aitaan tuommoisen orapihlajapuun joka oli siinä alkanut itsekseen sojottaa. Näkyy kivasti keittiön ikkunasta. Meillä on pensasaitaa tontin kahdella sivulla, voimakaskasvuista. Olen sitä tarmokkaasti leikannut muutaman vuoden, harventamalla ja madaltamalla.

Sama puu muutama päivä myöhemmin 

kesäkuun alussa. Alkoi kukkkia nätisti.

Ja myös tukevoitua.

Kadun puolella se oli kuitenkin vähemmän viehättävä, kasvaessaan vinoon. Ajattelin että se pitäisi ennen pitkää poistaa. Ohikulkijoidenkin takia. Siinä on pahoja piikkejä.

Vaan kun kukat olivat niin nätit, asia siirtyi, unohtui. Sitten tuli kauniita punaisia marjoja. Ajattelin että ehkä syyskuussa pitää alkaa toimenpiteisiin. Vähän olen muualta ehtinyt karsia, mutta siinä roskasäkit täyttyvät aika äkkiä, eikä orapihlajaa voi kompostoida. Kaatopaikalle olemme vieneet kaikenlaista muuta varastoa siivotessamme.  (Juttu jatkuu alempana...)

KIVOJA KOHTAAMISIA

Eilen olin tontin ulkopuolella kiskomassa elämänlankaa pensasaidasta ihanassa elokuisen iltapäivän lämmössä ja auringonpaisteessa kun pyöräilyä harjoitteleva pikkupoika, isänsä kanssa, pysähtyi kohdalleni ja kysyi Vad gör du? Piti oikein pinnistää että sain ruotsia ulos suustani. Vad jag gör? Mitähän kitkeä on ruotsiksi tuumasin ääneen ja katsoin isää. Hän ei sanonut mitään. Ei ehkä ymmärtänyt suomea. Jatkoin Jag städar ( = siivoan ). Poika siihen Varför? ( Taisi olla kyselyikäinen.) Vastasin Så att det blir snyggt. ( Jotta tulee siistiä.) Hän tyytyi siihen. Kysyin vuorostani Och vad gör DU? Hän sanoi Jag cyclar ja polki iloisesti eteenpäin minun säestäessäni sanomalla BRA!  Jäi mukava fiilis.

Fiilis jatkui kun paikalle putkahti isompi pyöräilijä, maahanmuuttajamies, joka kysyi hyvällä suomen kielellä missä joki on. Opastin että eteenpäin vaan tätä katua. Hän oli kääntynyt muutaman kerran vikasuuntaan. Viime kesänä yksi syyrialainen pysähtyi juttelemaan kanssani, oli menossa kalastamaan joelle. Hän sanoi "meri" mutta tajusin. Valistin että "pitkä vesi" on joki ja "tosi iso vesi" on meri. Siinä vaiheessa hän kysyi olenko opettaja. Hih, pakko tunnustaa. 

Kitkeä on ruotsiksi att rensa ogräs. Tarkistin.

Ja nyt palaamme orapihlajaan. Auto pysähtyi kohdalleni kun siistin pensasaitaa ja siitä tuli ulos nainen, jolla oli minulle asiaa. Hän kertoi olevansa huolissaan että kun orapihlajapuumme tulee pitkälle ulos ja että muuan sokea nainen opaskoiransa kanssa kulkee joskus siitä, jospa oksat ja piikit osuvat hänen kasvoihinsa. Olipa hyvä että hän kertoi sen minulle! Kiva ihminen, asuu lähellä, juttelimme kauan. Hänen nimensä on Jaana. Hänen lähtiessään menin muitta mutkitta hakemaan oksaleikkurit ja karsin kamalan kasan oksia, jotka kannoin meidän pihaan. Tänään voin alkaa katkoa ja säkittää niitä. Orapihlajapuuta jäi vielä keittiön ikkunasta ihailtavaksi.   

Noissa alkukesän kuvissa ei vielä näy miten kasvu rehottaa nyt elokuun loppupuolella. Ihan hurjaa.

Aurinkoinen päivä taitaa tulla. Pihatöitä.

Mitä teette tänään?