Siskonmakkarakeittoa, syksyn tuloa pihassa ja elokuvia

Mies teki maukkaan keiton yhtenä pilvisenä tuulisena päivänä kun ilma ei ollut lämmin. Keitto maistuu sellaisena päivänä monta kertaa paremmalta kuin kesäkuumalla. Vihreät tuoreet yrtit unohtuivat tällä kertaa. Ruohosipulia olisi voinut hakea pihasta, mutta eipä nyt haettu.

Mitä laitatte siskonmakkarakeittoon "koristeeksi" jos mitään? Tilliä, persiljaa... ?

Puun kokoinen syyshortensiamme on saavuttanut hattaramaisen valkopinkin olemuksensa. Hurmaava. 

Myös uusi tänä kesänä ostamamme astiataimi on osannut muuntautua kauniiksi kuin morsian. Se on toisella puolella tonttia kuin isompi mutta ne näkevät toisensa ja voivat tervehtiä pihan poikki.

Se oli tämän näköinen heinäkuussa.

Kiinanlyhty (lyhtykoiso) ei ole paljon kehittynyt eikä kasvanut mutta toivon kovasti että se tekee hyvät juuret ja leviää.  

Alppiruusussa on runsaasti uutta kasvua.

Jos olisi ollut hyvä elokuva muistaisin sen paremmin, mutta paha kyllä en muista paljonkaan. Drea de Matteosta pidän. Hän ei kuitenkaan ollut pääroolissa. Ranskalaista näyttelevä mies on oikeasti ranskalainen, mikä on valtava plussa. Toinen plussa oli että sai nähdä jonkin verran Pariisia. 

Miellyttävät näyttelijät, jännittävä tuonpuoleista sivuava juoni, orastavaa romantiikkaa, joka lopulta puhkeaa kukkaan. Oikein mukava leffa. 

Eilen näimme hauskan ruotsalaisen elokuvan, mutta siitä myöhemmin, samoin kuin oopperasta, jota katsoimme ja kuuntelimme DVD:ltä. Kirpparilöytö.

BUSSISSA KOETTUA

Aamulla bussissa tuntui lehahduksena maahanmuuttaja-opiskelijoitteni (arabit, kurdit, somalit) mausteiden ja paistinrasvojen tuoksu joka on tullut minulle tutuksi vuosien aikana. Tuoksu tuo mukanaan hyviä muistoja ja kivoja ajatuksia. 

Keskiovi ei auennut kun pysähdyimme ja olisi pitänyt päästä ulos. Tätä seurasi huudahdus "Hei avaatsä tän?) Aina jään ihmettelemään puuttuuko tuosta jotain. Tilanne on yhtäkkinen, tapahtui kerran minullekin ja oli reagoitava äkkiä. Totesin tilanteen ratkettua, ja aivoituksiani kelattuani, huudahtaneeni "Kuljettaja, avaatko keskioven?" Ja kiitinkin. Ei tarvinnut itseään hävetä tai soimata. Helpotus. 

Kerran istuin bussissa vastaavan tilanteen aikana. Pariskunta, mies ja nainen, alkoivat kiroilla suureen ääneen ja sättiä kuskia, kunnes ovi lopulta aukesi. Tyypit ulos, ja  jatkoivat raivoamistaan kävellessään vihaisina poispäin. Ovimekanismissa oli vikaa, minkä kuski minulle onnettoman näköisenä kertoi kun varmuuden vuoksi omalla pysäkilläni poistuin etuovesta. 

PÄIVÄN MOTTO

Ei keihäs lennä ellei sitä heitetä.

Ihana lämmin auringonpaiste. Mukavaa päivänjatkoa!