sunnuntai, syyskuuta 14, 2025

Maisemia ja näkymiä, metro ja rutistuspallot


Kodin lähelle oli ilahduttavasti ilmestynyt taidetta, kuin koululaisille maalattua. Suloinen kettu, lihava perhonen, aurinko kuin laihan lehmän utareet. 


Pysäkillä seistessäni katselen korkeita mäntyjä. 


Hortensiaa kuivana maljakkoon kun se vielä oli valkoinen.
Kotirappusilla.


Yhdessä kohdassa oli nättejä pieniä tammia istutettu riviin lähekkäin pensasaidaksi. Mitä sitten kun ne kasvavat isoiksi? Ja nehän kasvavat ISOIKSI.


Tiistaina päätin mennä tanssitunnille välin Rautatieasemalta Kamppiin välttääkseni keskustan metelin ja hankalat kohdat. Metro tuli äkkiä eikä matka kestänyt kuin pari minuuttia, mutta kun Kampissa kuljin liukuportaat ylös huomasin päätyneeni ostoskeskukseen ja menettäneeni suuntavaistoni. Hölmönä valitsin väärän reitin ja putkahdin ulos bussiaseman aukiolle. Kävelin siitä reippaasti lopun matkaa. Seuraavalla kerralla osaan paremmin.


Takaisin tullessa ällistelin että miten pääsen metrolaiturille. Näkymä oli aivan samanlainen kuin Pasilan ostoskeskus Triplassa. Selkäni takana oli opasteita metrolle, mikä selvisi kun kysyin ohikulkijoilta neuvoa. Huvittavaa; he olivat amerikkalaisia! Uskoisin että tästä lähtien osaan suunnistaa tuollakin. 


Kiitos kaikista vinkeistä rasitusvammani suhteen. Tietokonehiiren vuosia kestänyt käyttö vaatii veronsa. Pääsin fysioterapeutille syyskuun alussa ja sain ohjeet. Puristelen palloja joka päivä ja teen muitakin liikkeitä. Erityisen vaikea toistaiseksi on sellainen missä kosken peukalolla saman käden kaikkia sormia vuorotellen. Vasemmalla kädellä ei pienintäkään vaikeutta. Oikealla se on yhtä tuskaa. Seuraava käyntini on lokakuun 15. 

Käytän hiirtä vasemmalla kädellä, no problem, ja yritän muistaa kirjoittaakin vasemmalla, mutta olen niin tottunut 10-sormijärjestelmään, että se unohtuu kunnes alkaa rasittaa ja on pakko luopua oikean käden käytöstä. 

Liike on lääke. Hyvä iskulause. Toivottavasti on niin.


Hieno elokuva. Shakespearen tapaisia juonikuvioita ja sadun elementtejä. Koko juttu englannin kielellä, mutta tarinan loputtua yksi näyttelijöistä alkaa laulaa ranskaksi. Muut yhtyvät lauluun ja kohta kaikki ovat tavallisissa vaatteissa rooliasujen asemesta. Teatterikumarrus. Erikoista. Vaikuttavaa. Suurenmoista. 

Annan ablodit.


Alkusyksyn ihanuutta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.